Ensimmäiset päivät Delhissä

Löysin kaverin heti ensimmäisenä päivänä. Samalla lennolla kuin minä oli tullut toinenkin yksin matkustava suomalainen. Kiertelimme hänen kanssaan Delhiä ja paikka rupesi tuntumaan ihan mukavalta juotuamme pari olutta päivällisen yhteydessä. Illalla eksyimme mukavan Intialaisen kaverin hostellihuoneeseen. Hän oli Kashmirista tullut huumediileri, jolla oli Kashmirilaisen ruohon lisäksi kokaiinia. Hän sanoi ettei kuitenkaan yritä myydä sitä meille vaan vain mainitsi asian. Heti ensitöikseen hän kutsui meidän luokseen Kashmiriin. Sinne oli tulossa myös muita turisteja ja lähtö olisi ylihuomenna. Emme menneet.

Sain illalla vaihdettua huoneeni vähän inhimillisempään. Se ei tosin ollut edelleenkään mikään kovin kummonen, mutta kuitenkin vähän parempi. Elämä tuntui jo paremmalta.

Vesiauto

Seuraavana päivänä koin monsuunisateen, joka muutti kadut joiksi ja sai viemärit tulvimaan. Kahlatessani polvia myöten viemäristä tulleessa vedessä olin onnellinen, että minulla oli jalassani sandaalit eikä nahkakengät. Sade oli tunkeutunut myös kaverini hostellihuoneen seinästä läpi ja kastellut seinäpaneelin takana olevat sähköjohdot. Johtojen muovisuojus oli tietysti täynnä reikiä, joten saapuessamme huoneeseen seinäpaneelin takaa suihkusi kipinöitä. Olisi pitänyt ottaa kuva ennekuin painoin huonekohtaisesta pääkatkaisimesta. Tällaiset pikkujutut eivät kuitenkaan enää tässä vaiheessa yllättäneet tai vaivanneet ollenkaan. Eihän siinä tarvinnut muuta, kun mennä hakemaan respasta kaverit laittamaan uudet ehjät johdot palaneiden tilalle.

Illalla eksyimme slummiin. Tien varressa oli rivistö pressuista tehtyjä telttoja. Jostain teltasta kuului taukoamatonta lapsen itkua ja jonkun edessä mies peseytyi kauhoen vettä katuojasta. Tie päättyi siltaan jossa ei enää ollut kävelytietä sivussa. Sillan alle olisi kyllä päässyt, mutta päätimme pysähtyä ja tutkia hetken karttaa. Telttojen keskeltä rupesi nousemaan tummia hahmoja, jotka lähestyivät meitä kerjäten kädet ojossa. Vilkuilimme vuoroin sillan alle johtavaa polkua, karttaa ja lähestyäviä hahmoja, kunnes kuin taivaan lahjana viereemme pysähtyi tuktuk ja tarjosi kyytiä. Sinä iltana menimme aikaisin nukkumaan ja päätimme, että lähdemme Delhistä parin päivän päästä.

Viimeinen päiväni Delhissä oli rauhallinen. Kävin basaarissa ostamassa puhtaan T-paidan ja tapasin samalla matkalla kaverin, joka oli ammatiltaan korvanpuhdistaja. Illalla yritimme matkakaverini kanssa tutustua Delhin yöelämään huonolla menestyksellä. Emme löytäneet kuin normaaleita ravintoloita ja tilasimme vahingossa 450rupian (n.8e) oluet. Seuraavana päivänä lähdimme bussilla kohti Manalia ja olimme molemmat hyvin tyytyväisiä, että pääsimme pois Delhistä.