Saavuin Delhiin

Delhi oli melkoinen shokki, vaikka minua oltiinkin varoiteltu siitä. Onneksi olin varannut hostellilta kuljetuksen kentältä, niin vältyin suurimmilta hässäköiltä alussa. Taksi oli tosin kolhuinen minivani ilman turvavöitä ja kuski kaahasi mielipuolen lailla. Kuljettaja pysähtyi kuitenkin kesken matkan keskelle tietä ruokkimaan lintuja, joten IHAN koko matka ei ollut täynnä vaaratilanteita.

Ajettuamme jonkin aikaa käännyimme huonokuntoiselle hiekkatielle keskelle hökkelikylää. Kuski pysäytti ja kertoi että loppumatka pitää kävellä. Nostin täyteen ahdetun rinkkani selkään ja hyppäsin ulos taksista. Saman tien takaani kiisi moottoripyörä noin kymmenen sentin päästä töötti pohjassa. Yritin seurata kuskia, mutta edessäni oli oli tuktuk, joka tööttäili tien tukkeena olevalle riksalle. Riksakuski taas huusi sen edessä olevalle kerjäläismummolle, joka kerjäsi minulta rahaa. Riksa tunki väkisin kerjäläisen ohi ja tuktuk onnistui kiilaamaan sen eteen jostain raosta. Sydän pamppaillen lähdin taksikuskin perään, osaten ajatella vain, että onneksi tilanne selvisi. Hetken päästä huomasin, että vastaavanlaiset tilanteet toistuvat täällä noin kymmenen sekunnin välein.

Muutaman kauhun täytteisen hetken jälkeen kuski vinkkasi minut puolitoista metriä leveälle sivukujalle. Mitäs muutakaan voin kun mennä kuskin perässä. Kujalla jouduin hyppäämään maassa makaavan miehen yli ja ohittamaan märehtivän lehmän, ennen kuin pääsimme hostelliini. Selvisinpäs kuitenkin. Huoneeni oli kiltisti sanottuna hieman repsahtanut. Kylppärissä oli intialainen vessa eli reikä lattiassa, mikä toimi samalla viemärinä suihku ja käsienpesuvedelle. Huoneen nurkassa oli myös aikansa elänyt ilmastointilaite. Olisi pitänyt valittaa, mutta minua saattaneet hostellipojat hävisivät, kun katsoin vessaan. Noh, yölennon jälkeen kelpaa huonompikin sänky.