Taistelu Myanmariin pääsystä

Myanmarin viisumin hakeminen oli hyvin monimutkaista. Netistä löytyi monenlaista tietoa. Jossain luki, että viisumin saa automaattisesti maahan tullessa. Jossain sanottiin, että käytäntö on muuttunut ja viisumi olisi pakko hakea suurlähetystöstä ja jossain kerrottiin, että saapumisen yhteydessä saatu viisumi olisi otettu taas käyttöön. Löysin myös useita Myanmarin suurlähetystöjen nettisivuja, joista tuorein oli vuodelta 2005. Kyllästyin lopulta ja lähetin Bangkokin Myanmarin suurlähetystölle sähköpostin, jossa kysyin miten teidän maahan saa viisumin, kuinka kauan sen saaminen kestää ja paljonko se maksaa. Noh, sieltähän ei tietysti tullut ikinä minkäänlaista vastausta. Se saattoi tosin johtua siitä, että löytämäni suurlähetystön käyttämä gmail-osoite oli vuodelta 2005.

Löysin Lonely Planetin keskusteluforumilta keskustelun Myanmarin viisumeista. Joku kertoi saaneensa viisumin maahantulon yhteydessä, kun hän oli lähettänyt hakemuksen esikäsittelyyn netissä olevan matkatoimiston kautta. Sieltä löytyi myös linkki firman sivuille. Sivut olivat kuitenkin hyvin epämääräiset. Jossain sanottiin, että viisumin käsittely kestää 24 tuntia ja jossain, että se kestää kaksi viikkoa. Pelkäsin, että jos haen viisumin suurlähetystöstä, niin sen käsittely kestää vielä kauemmin, joten päätin lähettää hakemuksen matkatoimiston kautta.

Täytin ensin nettisivuilla olevan viisumihakemuslomakkeen. Sen jälkeen minut ohjattiin sivuille, jossa piti valita normaali- tai expresskäsittely. Normaali kestäisi kaksi viikkoa ja maksaisi 70 dollaria. Expresskäsittely olisi 90 dollaria, mutta kestäisi vain viikon. Minulla ei ollut kovin paljoa aikaa odotella, joten otin expresskästtelyn. Seuraavaksi minut ohjattiin PayPalin nettisivuille. Dollarit piti maksaa PayPalin kautta jollekkin tuntemattomalle kaverille, josta kerrottiin vain gmail-osoite. Noh, ei siinä auttanut muu, kuin näpytellä mastercardin tiedot sinne ja luottaa, että kaveri olisi oikeasti matkatoimistossa töissä ja että PayPalin lupaukset maksun turvallisuudesta olisivat totta. Lopuksi minua pyydettiin lähettämään kopio passistani ja kuitti PayPal-maksusta johonkin toiseen gmail-osoitteeseen. Homman piti hoitua sillä.

Sain samana iltana sähköpostin matkatoimistolta. Siinä kiitettiin, että järjestin viisumini heidän kauttaan ja sanottiin, että minun piti lähettää heille mahdollisimman pian seuraavat tiedot:

1. kopio passista
2. matkasuunnitelma
3. kirje jossa vakuutetaan, etten aio tehdä mitään poliittisia asioita heidän maassaan
4. isäni nimi

Isän nimi oli helppo kysymys. Matkasuunnitelmaksi laitoin vain listan kaupungeista, joissa aioin käydä. Laitoin myös kopion passistani uudestaan liitteeksi kysellen samalla varovasti, että onko se edellinen lähettämäni kopio päässyt hukkumaan. Kolmoskohta oli kuitenkin hyvin hämmentävä. Mistä minä jonkun ihme poliittisenvakuuskirjeen saisin? Kuka sellaisen voisi edes kirjoittaa? Olisiko se Suomen pääministeri, työpaikan esimies vai kenties äiti? Kirjoitin, etten tiedä mistä saisin tällaisen kirjeen, mutta voin itse luvata, etten sekaannu politiikkaanne. Toivoin, että se riittää.

Sain parinpäivän päästä uuden sähköpostin. Siinä kysyttiin samoja asioita kuin edellisessä mailissa ja sanottiin, että viisumin käsittely kestää kaksi viikkoa, joten minun pitää vaihtaa lentoni myöhemmäksi. Ei helvetti! Lähetin takaisin viestin, jossa selitin tarkkaan mitä nettisivuilla oli luvattu, mitä olin jo maksanut ja koska olin lähettänyt hakemukset. Kerroin myös, että olin jo lähettänyt nämä samat tiedot ja passini kopionkin jo kaksi kertaa. Muutaman tunnin päästä minulle vastattiin. He kertoivat että kyseessä oli ollut vain sekaannus matkatoimiston sisällä. Viestissä pahoiteltiin tapahtunutta ja sanottiin, että saisin paperit viisumia varten ajallaan. No niin, toivotaan parasta.

Muutama päivä ennen lentoni lähtöä sain taas sähköpostin matkatoimistolta. Siinä sanottiin, että hakemukseni on käsitelty ja mennyt läpi. Liitteenä oli kaksi skannattua kuvaa ryppyisistä papereista, joissa oli tekstiä burmaksi, pari leimaa ja minun nimeni. Viestissä neuvottiin, että ne piti printata ja näyttää lentoketällä maahan tullessa.

Lensin Jakartasta Bangkokiin kaksi päivää ennen lähtöä Yangoniin. Menin kimppataksilla lentokentältä keskustaan kolmen kentällä tapaamani tyypin kanssa. Sattumalta kaksi heistä oli juuri tullut Myanmarista. He kertoivat, että viisumin pystyisi saamaan nykyään ainoastaan suurlähetystöstä. Käsittely kestäisi kolme päivää ja maksaisi 30 dollaria, mutta sen saisi myös yhdessä päivässä, jos maksoi 50 dollaria. Että minulla olisi kyllä hyvin aikaa hankkia viisumi Bangkokista sen huijausviisumini tilalle. Ai jaa, kävipä tuuri.

Seuraavana aamuna marssin Myanmarin suurlähetystöön heti sen auettua. Löin printtaamani paperit viisumiluukulle ja kysyin saako Myanmarin viisumin näillä papereilla maahantullessa lentokentältä. Kaveri katsoi minua silmiin ja sanoi vakavana, että ei onnistu sillä visa-on-arrival-käytäntö ei ollut enää käytössä. Tyrkkäsin printtejäni lähemmäs, niin että kaverin oli pakko ottaa ne käteen. Hän tutkiskeli papereita hetken aikaa, antoi ne takaisin minulla, sanoi “it is OK” ja kääntyi pois päin tekemään jotain muuta. Kysyin uudestaan, että niin saanko minä sen hiton viisumin, kun annan nämä paperit jollekulle siellä lentokentällä. Kaveri vastasi ärtyneenä, että “yea yea”. Jaa no ei kai tässä sitten mitään. Vedän kyllä turpaan koko lentokentää, jos joudun lähtemäään takaisin Thaimaahan sieltä.

Lento Bangkokista Yangoniin lähti aikaisin seuraavana aamulla. Lento meni mukavasti. Yangonin lentokenttä oli hyvin pieni. Passien tarkastuspisteen edessä oli koppi, jossa luki VOA – Visa On Arrival. Sen vieressä lasiseinän takana oli joku täti paperin kanssa, jossa luki minun nimeni. Hän viittoi minua menemään kopin seinässä olevalle luukulle. Odottelin siinä hetken, mutta kopin pienessä takahuoneessa olevat kaverit eivät olleet huomaavinaan minua. Täti lasin takana viitoili kuitenkin vain odottamaan kärsivällisesti. Viimein luukulle tuli joku kaveri. Hän otti paperini sekä passini ja Sanomatta mitään, hän liimasi viisumin yhdelle passin sivulle, antoi sen takaisin ja meni takaisin takahuoneeseen. Olin helpottunut.

Sen jälkeen kaikki meni helposti. Jonotin passintarkastuksen läpi ja sain leiman tuoreeseen viisumiini. Lasin takana ollut täti tuli minua vastaan matkatavarahihnan luokse. Hän kertoi joitain käytännön asioita Myanmarista ja antoi minulle Yangonin turistikartan. Sen jälkeen lähdin taksilla kohti keskustaa. Pääsinpäs Myanmariin.

Täällä Myanmarissa blokataan ja valvotaan nettiä vielä enemmän kuin Kiinassa. Monien nettikahviloiden koneilla onkin vakiona ohjelmia, joilla pystyy kiertämään valtion palomuurit. Lisäksi yhteydet pätkivät säännöllisesti ja ovat todella hitaita. Tämä johtuu kuulemma siitä, että hallituksella on monia erilaisia vakoiluohjelmia, joilla he tarkkailevat kaikkea nettiliikennettä. En siis saa ladattua valokuvia tänne. Laitan myös varmuuden vuoksi jutun Myanmarista vasta sitten, kun olen poistunut maasta.