Myanmar

Myanmar oli kummallinen paikka. Entistä Burmaa hallitsee hallitus joka on käytännössä nimittänyt itse itsensä siihen virkaan. Siellä oli kyllä presidentin vaalit jokunen aika sitten. Opposition edustaja sai 85% äänistä. Kansa oli kuitenkin äänestänyt niin väärin, että vaalivoittaja laitettiin vankilaan samantien vaalien jälkeen. Siellä hän on nyt istunut sitten viimeiset parikymmentä vuotta. Tapausta tietysti seurasi monia mielenosoituksia. Varsinkin munkit vastustivat hallituksen toimia hyvin näkyvästi. Tilanne ratkaistiin sillä, että mielenosoittajat ammuttiin ja kaikki hengissä selvinneet pidätettiin. Sinäänsä ihan näppärä tapa päästä eroon hallitusta vastustavista ihmisistä.

Toisaalta saman tyylisiä valtioita löytyy kyllä Euroopastakin. Tapasin erään italialaisen kaverin joka sanoi, ettei Myanmarin tilanne ole sen ihmeellisempi kuin mitä on hänen maassaan. Sielläkin maanpäämies on pitänyt itseään vallassa kepulikonstein ties kuinka kauan ja kaikki jotka sanovat jotain häntä vastaan hakataan ja pidätetään. Kuulemma Espanjassa on myös sama meininki. Jostain syystä muiden mantereiden maiden epäkohtiin vain puututaan helpommin boikoiteilla ja sotatoimilla.

Yangon oli rähjäinen kaupunki. Talot olivat rappeutuneet ja kadut olivat huonossa kunnossa. Siellä oli kuitenkin paljon todella hienoja kullalla koristeltuja temppeleitä ja stupia. Koko paikka tuntui todella surrealistiselta.

Minun piti ensimmäiseksi vaihtaa paikallista rahaa. Myanmarissa käytettiin USAn dollareita ja maan omia kyatteja sekaisin. Kaupoissa kävi kyatit, mutta hostellit piti maksaa dollareilla. Dollareiden piti kuitenkin olla uusia ja hyvässä kunnossa. Ryppyisiä tai vähänkään rikkinäisiä rahoja ei otettu vastaan. Rahaa ei huolittu myöskään, jos setelin sarjanumero alkoi väärin. Kaiken lisäksi rahaa ei voinut vaihtaa muuta kuin pimeillä markkinoilla. Kyatin virallinen kurssi oli suunnilleen siten, että kuusi kyattia vastasi yhtä dollaria. Käytännössä kuitenkin yhdellä dollarilla sai 800 kyattia. Ei siis mikään ihme, ettei pankit tai mitkään muutkaan viralliset tahot vaihtaneet rahaa. Kävin vaihtamassa uudet sileät Bangkokista saamani dollarit jossain torilla, jossa minulle vaihdettiin kasa kyatteja myyntikopin takahuoneessa.

Vietin yhden yön Yangonissa ja lähdin Mandalayhin. Mandalayssa oli rähjäisiä taloja ja katuja kuten Yangonissakin, mutta siellä oli vielä enemmän hienoja temppelistupia. Olin aivan ihmetyksestä ymmyrkäisenä. Mandalayn jälkeen menin Baganiin ja sain vain enemmän ihmeteltävää. Itse kaupunki oli oikeastaan vain pieni kylä, jossa ihmiset kulkivat muulien vetämillä vaunuilla pitkin hiekkateitä. Sen ympäristö oli kuitenkin täynnä toinen toistaan hienompia tiilistä rakennettuja temppeleitä. Joku kertoi, että Baganissa on muutamien neliökilometrien kokosella alueella enemmän temppeleitä, kuin koko Euroopassa on kirkkoja. Temppelit olivat käytännössä autioita ja niitä sai tutkiskella vapaasti. Parasta niissä oli se, että usein jostain nurkasta löytyi salakäytävä ja portaat, joita pitkin pääsi rakennuksen kattotasanteelle ihastelemaan maisemia. Mieletön paikka.

Baganin jälkeen lähdin Inle Laken vieressä olevaan kylään. Bussit Yangonista Mandalayhin ja Mandalaysta Baganiin olivat olleet hienoja länsimaiset standardit täyttäviä turistibusseja. Baganista lähtenyt bussi oli kuitenkin paikallinen rämä pikkubussi. Minulle ei riittänyt istumapaikkaa, mutta pääsin “onneksi” istumaan käytävän keskellä pienelle muovijakkaralle. Siinä istuttiin sitten seuraavat 16 tuntia. Bussi oli ahdettu täpötäyteen. Laskin että siellä oli suunnilleen yhteensä 20 virallista istumapaikkaa ja 40 matkustajaa. 7 heistä oli katolla, kun sisään ei mahtunut. Alkumatkasta ihmiset pitivät bussin ikkunoita auki, ettei sisällä olisi niin tunkkaista. Jossain vaiheessa kuitenkin yksi katolla ollut matkustaja rupesi voimaan pahoin ja oksensi niin, että ilmavirta heitti koko pyttipannuannoksen alla olleesta ikkunasta sisään USAlaisen naisen päälle. Sen jälkeen ikkunat pidettiin visusti kiinni. Pääsimme sentään perille.

Inle Lakella ei ollut enää temppeleitä eikä stupia. Tai olihan sielläkin niitä, mutta edellisiin verrattuna ne olivat hyvin pieniä ja mitään sanomattomia. Inle Laken päänähtävyys oli itse järvi ja sen ympärillä oleva luonto. Se oli ihan mukava paikka. Noh, olisi varmaan aika sama, jos myanmarilainen tuotaisiin sieltä temppeleiden keskeltä katsomaan tuomiokirkkoa, kun että suomalainen menee Myanmariin katsomaan järveä ja metsää. Järvessä kasvoi jokin vesikasvi, joka kellui veden pinnalla. Se oli muodostanut hauskoja kelluvia saaria koko järven täyteen. Jossain laidalla oli myös kelluva puutarha, jota pääsi katsomaan veneellä. Odotin jotain hienoa erilaisten kukkien merta, mutta puutarhassa kasvoikin vain tomaatteja.

Järven ympäristössä oli mukava pyöräillä. Siellä oli paljon riisipeltoja, joita hoidettiin perinteisin menetelmin ilman traktoreita tai muita työkoneita. Aina silloin tällöin näki härkäparin vetämässä kyntölaitetta tai lauman ihmisiä kuokkien kanssa keskellä peltoa. Vietin viimeiset päivät Myanmarissa pyöräillen ihmetellen riisipeltoja. Sen jälkeen lähdin bussilla Yangoniin ja lensin samana päivänä sieltä Bangkokiin.

Saavuin Bangkokiin illalla. Minulta lähti lento Hong Kongiin seuraavana aamuna, joten en poistunut lentokenttältä ollenkaan. Nukuin sen yön alakerran metroaseman vieressä olevan jäätelökioskin sohvalla. En nukkunut hyvin. Kömmin ylös sohvalta viideltä aamulla ja lähdin lentokoneella kohti Kiinaa.