Hong Kong

Hong Kong

Hong Kong tekee helposti vaikutuksen. Sen pilvenpiirtäjät kohoavat kukkuloiden välistä ja massiiviset sillat kiemurtelevat saarelta toiselle. Kun kaupunkia katsoo kauempaa, niin näyttää ettei koko kaupungissa olisi yhtään alle kymmenkerroksista rakennusta. Metsä alkaa siitä mihin pilvenpiirtäjien mitoissa olevat kerrostalot loppuvat. Pilvenpiirtäjistä on toisaalta erityisen helppo vaikuttua sen jälkeen, kun on matkustanut yhdeksän kuukautta kehitysmaissa.

Majotuin taas kaupungin halvimpaan paikkaan. Hong Kongissa se oli Chungking Mansion niminen rakennuskompleksi. Se oli vähän kuin huonokuntoinen toimistorakennus, jossa alakerrassa oli intialaisia ja nepalilaisia ravintoloita ja lopuissa 14 kerroksessa oli hostelleita ja halpoja huoneistoja. Paikka oli täynnä prostituoituja, huumediilereitä ja muita ulkomailta tulleita “yötyöläisiä”. Hostelleihin mentiin kuolettavan hitailla hisseillä. Rappusiakin pitkin olisi toki päässyt, mutta paikassa oli 15 kerrosta. Lisäksi rappukäytävän seinissä oli siellä täällä veritahroja ja huhut kertoivat siellä tapahtuneista raakuuksista. Minä käytin hissiä.

Kompleksin sisäänkäynnin edessä oli lauma hostellien sisäänheittäjiä. Helpoin tapa löytää edullinen hostelli sokkeloisesta rakennuksesta oli lähteä jonkun heistä mukaan. Sen jälkeen piti jaksaa kulkea hostellista toiseen ja kysyä aina halvempaa huonetta, niin hintaa sai tiputettua vähitellen. Huoneet olivat suunnilleen siivouskaapin kokoisia koppeja. Niihin oli ahdettu sänky, joka ylettyi yleensä seinästä seinään. Lattiatilaa oli juuri sen verran, että ovi mahtui aukeamaan. Yleensä koppeissa oli kuitenkin oma pientäkin pienempi kylppäri, ilmastointi, tuuletin ja televisio. Majoituin halvimpaan jonka löysin.

Chungking Mansionin käytävä

Chungking Mansionissa oli halpuuden lisäksi se hyvä puoli, että se oli aivan kaupungin keskustassa. Kun Mansionin slummimaisesta alakerrasta astui ulos, niin oli heti keskellä lasiseinäisiä ostoskeskuksia ja valomainoksia. Koko lähimaasto olikin täynnä intialaisia myyntimiehiä, jotka tökkivät ohikulkevia turisteja yrittivät myydä rolex-kelloja, pukuja ja hashista. Tuntui ihan kuin olisi ollut taas Intiassa. Lisäksi sivuovelle johtavalla kadulla myytiin seksileluja. Ei siinä muuten mitään, mutta tuotteet olivat torimaisesti esillä siinä kadun varrella myyntipöydällä. Että kun oli menossa vaikka aamiaiselle, niin olisi voinut ostaa heräteostoksena vihreän dildon tai paljastavat sairaanhoitajan alusvaatteet.

Eräänä päivänä huoneeni ikkunasta rupesi vuotamaan vettä. Sinäänsä kumma, kun ulkona ei satanut ja ikkuna osoitti muutenkin johonkin rakennuksen sisällä menevään kuiluun. Respa tuli katsomaan ja kertoi, että yläkerrassa remontoidaan putkia, että vesi tulee varmaan sieltä. Hän lupasi korjata asian. Minä lähdin päiväksi tutkimaan kaupunkia. Kun tulin takaisin huomasin, että ikkunasta tiputti edelleen vettä tasaiseen tahtiin ja sänkyni oli muuttunut vesisängyksi. Menin kysymään uudestaan respasta, että eikö he saaneet vedentuloa loppumaan. Heillä oli ollut kuulemma kiireinen aamupäivä, mutta jos odottaisin kymmenen minuuttia niin asia korjaantuisi. Hetken päästä huoneeseeni meni kaksi kaveria. Toisella oli silikonituubi, jolla hän vuorasi sentin silikonikerroksen ikkunaan ja toisella oli silitysrauta jolla hän kuivasi sänkyni. Noh, niillä se homma hoitui. Sänky oli kuiva eikä ikkunakaan enää vuotanut.

Tapasin hostellissani kaksi brittiä. He olivat täysin sekopäitä varsinkin juotuaan tarpeeksi kaljaa. Seuraava viikko menikin sitten heidän kanssaan Hong Kongin yössä.

Mutta ei siitä sen enempää.

Seuraavaksi Kiinaan Yangshuohon kiipeilemään ja viettämään terveellistä urheilijaelämää.