Chiang Mai

Vietin joulun ja uudenvuoden vanhempieni ja siskoni kanssa Chiang Maissa. Päivät sujuivat rauhallisesti ilman vauhtia ja vaaratilanteita, mikä oli ehkä ihan mukavaa neljän kuukauden reissaamisen jälkeen. Palauduin matkan rasituksista ja lepäsin tulevia koitoksia varten.

Joulu oli hyvin erilainen kuin Suomessa. Ei ollut lunta, ei joulupukkia eikä lahjoja. Meidän piti alunperin syödä iso jouluillallinen hienossa ravintolassa, mutta olimme syöneet niin tukevan lounaan, ettei meillä ollutkaan nälkä. Jätimme sitten illallisen väliin ja menimme baariin kaljalle. Muutaman tunnin kaljoittelun jälkeen alkoi vihdoin hiukoa, joten lähdimme italialaiseen ravintolaan syömään pizzaa. Kerrankin ei tarvinnut maistaa lanttulaatikkoa ja huomata, ettei edelleenkään tykkää siitä. Tällaisia jouluja voisi viettää useamminkin.

Välipäivinä vietimme laatuaikaa perheen kesken muun muassa ratsastamalla norsuilla. Äiti ei tosin ratsastanut kuin puolet matkasta, sillä hän pelkäsi putoavansa. Se johtui kuulemma siitä, että hän oli saanut huonon elefantin. Minäkin sain finnejä jalkoihini norsun karheasta ihosta, joten ei se ollut mitään lasten puuhaa se. Olin myös kiipeilemässä parikertaa Chiang Main lähellä olevilla kallioilla, ihmettelin kuumaalähdettä ja kävin kokeilemassa puunlatvoissa meneviä vaijeriköysiratoja. Ohjelmaa oli ainakin quatrosti enemmän kuin normaaleina välipäivinä.

Yhtenä päivänä huomasimme, että äitini käsilaukku oli viilletty sivusta auki stiletillä. Ilmeisesti joku vähän kovempi taskuvaras oli etsinyt sieltä lompakkoa. Hetken päästä huomasimme, että myös hänen housujen takaosassa oli samanlainen halkeama. En halua edes yrittää arvata mitä taskuvaras oli sieltä etsinyt.

Joimme uutenavuotena taas kaljaa baarissa perheen kesken. Emme ampuneet keskiyöllä raketteja, mutta lähtettelimme ilmaan täkäläisiä lentäviälyhtyjä. Ne olivat käytännössä ohuesta paperista tehtyjä pusseja, joiden alle sytytettiin tuli. Hetken lämmettyään ne nousivat ilmaan kuin pienet kuumailmapallot. Ennen lähettämistä niiden sisään piti laittaa kaikki pahat ajatukset, jotta ne lentäisivät siinä mukana taivaan tuuliin. Yöllä koko taivas oli täynnä lyhtyjä. Aamulla taas koko kaupunki oli täynnä niiden raatoja. Ei niistä pahoista ajatuksista päässytkään niin helpolla.

Seuraavaksi takaisin Laosiin.