Kambodza

Matka Saigonista Phnom Pheniin meni hyvin. Grace oli menossa Vietnamista Kambodzaan samoihin aikoihin, joten päädyimme menemään sinne yhdessä samalla bussilla. Minun ei siis tarvinnut olla yksin edelleenkään.

Phnom Phen ei ollut niin siisti kuin Vietnamin kaupungit. Kaduilla oli roskia ja paikoitellen haisi kaatopaikalta. Se ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna Intiaan, joten se ollut niin paha. Kävellessämme ensimmäisenä päivänä keskustassa, sain tekstiviestin äidiltäni. Hän ja isäni oli sattumalta myös Phnom Phenssä. Jännä paikka törmätä vanhempiinsa. Noh, menimme yhdessä syömään, mitäs sitä muutakaan. Vanhempani olivat lentämässä seuraavana päivänä Bangkokiin ja siitä takaisin Chiang Maihin. Hyvästelimme illallisen jälkeen ja sain paljon ohjeita mitä Kambodzassa pitää tehdä ja varsinkin mitä ei pidä tehdä.

Lähdimme Gracen kanssa Phnom Phehistä Kambodzan rannikolle Sihanoukvilleen. Tie oli todella hyvä ja bussimatka taittui mukavasti. Menimme Utopia nimiseen hostelliin jonka yhteismajoituksessa sai yöpyä kolmella dollarilla per yö (n. 2.3e). Sängyt olivat käytännössä vaneritasojen päällä kahdessa kerroksessa olevia patjoja. Ei ihme, että oli niin halpa.

Sihanoukville oli käytännössä turisteille rakennettu rantabilekylä. Rantaravintoloita oli vierivieressä ja niiden edusta oli täynnä aurinkotuoleja. Toisaalta paikka oli niin pieni, että kun meni muutaman kilometrin pois päin turistikeskittymästä, niin pystyi nauttimaan autiosta hiekkarannasta.

Ryyppäsimme ja biletimme ensimmäisen illan, niin kuin siinä paikassa kuului. Suunnittelimme, että viipysimme pari päivää ja kävisimme jonain päivänä sukeltamassa. Grace kuitenkin tajusi seuraavana aamuna, että häneltä lähtee lento Bangkokista Kuala Lumpuriin jo viiden päivän päästä ja hän halusi nähdä vielä Angor Watin temppelit. Emme siis menneetkään sukeltamaan, vaan ostimme yöbussiliput Siam Reapiin.

Siam Reap oli turistikylä samaan tapaan kuin Sihanoukville, mutta siellä ei ollut rantaa ja ihmiset olivat vanhempia. Lisäksi sen vieressä oli kuuluisat Angor Watin temppelit, joita on kuulemma käytetty muun muassa Tomb Raiderin kuvauspaikkana. Temppelit olivat hienoja, mutta niitä oli aivan liikaa. Emme jaksaneet käydä kuin muutamassa.

Vietimme Siam Reapissa pari päivää. Grace lähti sen jälkeen bussilla Bangkokkiin ja minun piti mennä Sihanoukvillen vieressä olevaan pikkukylään Kampotiin. Olimme sopineet, että minut tullaan hakemaan aamulla hostelliltani bussipysäkille. Ketään ei kuitenkaan kuulunut. Olin jo soittamassa matkanjärjestäjälle, mutta hostellini respa ei suostunut lainaamaan puhelinta, koska en ollut varannut matkaani häneltä. Kusipää. Lähdin lopulta tuktukilla firman eteen. Siellä pahoiteltiin ja sanottiin, etteivät he olleet löytäneet hostelliani, koska sen nimisiä paikkoja on niin monia tässä kaupungissa.

Skootterikyytini tuli hetken päästä paikalle. Hyppäsin rinkka selässä istumaan kuljettajan taakse. Kaveri puhui koko ajan ajaessaan kännykkäänsä. Puolessavälissä hän pysähtyi äkisti ja kertoi, että bussini oli jo lähtenyt. No niin kai kun ollaan tunti myöhässä. Hän sanoi, että voisin ostaa uuden lipun yöbussiin tai mennä Phnom Pheniin tai Sihanoukvilleen. Valitsin pienimmän pahan ja lähdin takaisin Sihanoukvilleen. En ollut kuitenkaan viettänyt siellä kuin yhden yön. Sitä paitsi sieltä pääsisi helposti Kampotiin.

Menin Sihanoukvillessä taas Utopiaan. Se oli ainakin halpa. Löysin hostellista heti samana iltana muutaman kaverin, joiden kanssa menin juomaan kaljaa rantabaareihin. En ollut kuitenkaan kovin biletuulella, eikä löytämäni tyypit olleet kovin kummoista seuraa, joten lähdin nukkumaan jo joskus vähän kahdentoista jälkeen. Heräsin viiden aikaan aamuyöstä siihen, että jalkapöytiäni ja käsiäni syyhysi. Ajattelin ensin, että se johtuu auringosta, hiekasta ja merivedestä ja yritin jatkaa uniani. Tunsin hetken päästä kuinka joku ötökkä kiipeää reittäni pitkin. Nappasin sen kiinni ja litistin sormieni väliin. Ötökän sisältä purskahahti tahmeaa nestettä. Hetken tutkiskelu osoitti, että se ei ollut ötökän omaa sisälmysnestettä vaan verta. Sängyssäni oli bed bugeja eli lutikoita.

Menin saman tien suihkuun. Huomasin kylpyhuoneen peilistä, että koko vartaloni oli täynnä pieniä punaisia paukamia. Kylmävesi helpotti onneksi kutinaa. Palasin patjani viereen ihmettelemään ja tutkimaan tilannetta taskulampun valossa. Tyynyni kuhisi mustia lutikoita ja jotain pienempiä kavereita. Lakanani oli täynnä verilänttejä. Ei ihme, että syyhysi. Onneksi vieressäni oli muutama tyhjä patja, joten pystyin siirtymään pari paikkaa vasemmalle. En uskonut, että syöpäläisistä pääsee niin helposti, mutta en keksinyt muutakaan. Läpsin koko lopun yön itseäni aina, kun tunsin vähänkin kutinaa jossain. Vaihdoin hostellia seuraavana aamuna.

Lutikoista pitäisi päästä, kun vaihtaa hostellia. Seuraavana yönä minua kuitenkin syyhysi edelleen. Lisäksi olin näkevinäni jonkun hyppivän vatsallani. En saanut sitä kuitenkaan kiinni, joten arvelin, että vanhat puremat vain syyhyävät edelleen ja näen unta lutikkahyökkäyksestä. Aamulla vatsaani oli kuitenkin ilmestynyt uusi paukamarykelmä. Niin, siellä sängyssähän oli jotain muitakin öttiäisiä kuin lutikoita. Vietin aamupäivän tietokoneen ääressä googlettamalla erilaisia syöpäläisiä ja niiden elintapoja. Tulin siihen tulokseen, että pienemmät ötökät olivat kirppuja. Yhdenlaiset kirput elävät aina vain yhdessä eläimessä. Ihmisessä eläviä kirppuja ei ole Suomessa hyvän hygienian ja kuivan huoneilman ansiosta. Kambodzan ilma on kuitenkin yleensä kosteaa ja hygienia huonoa. Kirppu munii jokaisen veriaterian jälkeen ihmisen iholle useita munia. Munista kuoriutuu toukkia, jotka myös imevät verta ja jotka muuntautuvat kotelovaiheen jälkeen aikuisiksi lisääntymiskykyisiksi kirpuiksi. Munien kuoriutuminen saattaa kestää jopa kahdeksan kuukautta.

Missään ei ollut kunnollisia ohjeita miten ihmiskirpuista pääsee eroon. Löysin kuitenkin monia ohjeita miten koirien kirppujen kanssa menetellään. Ensimmäiseksi pitää pestä matot. Noh, yhteismajoitushuoneessani ei edes ollut mattoa, että se siitä. Koiran turkkia harjataan kirppuharjalla ja kaulaan laitetaan kirppupanta. Minua ei syyhynyt vielä niin paljoa, että olisin ruvennut kulkemaan kaulapanta kaulassa, eikä edes harvapiikkisin kampa mene hiuksistani läpi. Tajusin, että jos kirput onnistuisivat pesiytymään kunnolla tähän karvakuontaloon, niin niitä ei kyllä saisi sieltä pois ilman puimakonetta.

Minulla oli onneksi mukanani pullollinen permetriiniä, joka on yleishyönteismyrkky sisätiloihin. Sillä pitäisi nyt pärjätä. Suihkutin reppuni, vaatteeni, sänkyni ja hiukseni sillä. Kävin suihkussa ja pesin tukan, sillä ajattelin, ettei hyönteismyrkky ole hyväksi päänahalla. Suihkutin sitä kuitenkin vielä uudestaan hiuksiin peseytymisen jälkeen ihan varmuuden vuoksi. Seuraavana yönä ei enää syyhynnyt.

Lähdin seuraavana päivänä Sihanoukvillestä Kampotiin. En tiedä olisiko pitänyt kertoa hostellille, että “hei tsori, mulla saattaa olla kirppuja, että kandee ehkä myrkyttää pariin kertaan toi sänky missä mä nukuin”. Ehkä lähetän sinne sähköpostia myöhemmin… Sitten kun olen poistunut maasta…

Kampot oli rauhallinen kaupunki Sihanoukvillen jälkeen. Siellä ei ollut paljoa turisteja tai edes paikallisia. Koko paikka oli täynnä vanhoja autioita ranskalaistyylisiä taloja. Jodenkin talojen yläkerrasta kuului lintujen viserrystä. Todella aavemainen paikka. Löysin hostellin, josta sai pienen lautamajan tyylisen huoneen kolmella dollarilla. Pari päivää meni rauhallisesti lepäille, tutkien kaupunkia ja suihkutellen permetriiniä aina silloin tällöin ympäri huonetta.

Lähdin parin päivän jälkeen Kampotista Phnom Pheniin. Olin ostanut lentoliput Phnom Phenistä Kuala Lumpuriin ja sieltä Manilaan. Seuraavaksi siis Malesiaan pariksi päiväksi ja sieltä Filippiineille.