Gokarnassa satoi toisenakin yönä. Lisäksi olin jo nähnyt kaikki läheiset rannat, eikä auringonotto tai uiminen kiinnostanut enää Goan jälkeen. Päätin lähteä eteenpäin. Menin hotellini vieressä olevaan matkatoimistoon kysymään miten Hampiin pääsisi helpoiten. Tiesin, että ainakin paikallisbussilla pääsisi puoleen väliin ja siitä voisi vaihtaa junaan tai toiseen bussiin. Matkatoimistossa kerrottiin, että viereisestä kylästä Ankolasta menisi myös sleeperbussi suoraan perille asti. Se kuulosti paljon paremmalta kuin bussinvaihtohäslingit. Kaikki makuupaikat olivat kuitenkin menneet illan bussista. Pitkän harkinnan jälkeen otin istumapaikan, sillä halusin päästä nopeasti pois. Kyllähän sitä yhden yön kestää istualteenkin.
Ankolan raitti
Ankolaan pääsi paikallisbussilla Gokarnan kylän keskustasta. Viimeinen bussi menisi kuudelta ja sleeperbussini lähti yhdeltätoista. Minulla oli siis koko päivä aikaa, joten nostin kahdenkymmenen kilon rinkan selkääni ja lähdin kävelemään kukkuloiden yli kohti kylää. Sinne olisi päässyt myös tuktukilla, mutta olin maannut niin kauan rannoilla, että halusin saada vähän liikuntaa.
Löysin Gokarnan bussipysäkin eksymättä. Bussikin lähti jo kahdenkymmenen minuutin päästä, joten ei muuta, kun lippu kassalta ja kyytiin. Paikallisbussi ajoi hyvin pomppuisasti ja vieressäni oleva intialainen yritti kovasti puhua minulla hindiä koko reissun ajan. Matka Ankolaan oli siis hyvin samantapainen, kuin aikaisemmatkin paikallisbussikyytini.
Ankola oli mukava pikkukylä. Kukaan ei myynyt mitään agressiivisesti ja ilmapiiri oli rauhallinen. Kävin apteekissa hakemassa lisää malarialääkettä. Apteekkari olisi halunnut ostaa kuulakärkikynäni. Hän olisi maksanut siitä 10rs (0.16e). Kerroin, että olin maksanut kynästä euron eli 60rs, enkä aio myydä sitä ainakaan halvemmalla. Vieressäni oli saksalainen turisti, jolla oli sattumalta muutama mainoskuulakärkikynä taskussaan. Hän antoi yhden niistä apteekkarille ilmaiseksi. Apteekkari oli niin tyytyväinen, että minun ei tarvinnut maksaa mitään malarialääkkeistä. Kaksitoistakappaletta helioparia vastaavia tabletteja maksoi tosin vain 7.6rs (n. 0.1e). Apteekkari jäi siis hieman voitolle.
Yöbussini pysäkki sijaitsi kylän laidalla. Sen vieressä ei ollut mitään muuta, kuin yksi ravintola. Siellä ei ollut yhtään asiakasta ja henkilökuntakin tuli paikalla vasta, kun menin sisälle. Bussi tulisi viiden tunnin päästä, joten menin ravintolaan odottelmaan. Ei ollut oikein vaihtoehtoja. Onneksi jo parin tunnin päästä sinne tuli muitakin turisteja, joista kaikki olivat tulossa samaan bussiin. Ilmeisesti ravintola oli ainoastaan bussimatkalaisia varten. Kahdella slovakialaisella oli jägermaister-pullo, jonka etiketti oli korvattu valkosella lapulla. He kertoivat, että pullossa on vatsalääkettä. Heillä päin kuulemma kaikki maanviljelijät tislaavat omat vatsalääkkeensä ja sitä saa, kun vie tyhjän pullon maatilanisännälle. He pistivät pullon kiertämään ja minä olin ainoa joka ei irvistänyt. Tuli kotoisa olo.
Bussi tuli viimein. Se oli kaksituntia myöhässä, mutta ravintolan henkilökunta sanoi, että se oli oikeastaan poikkeuksellisen hyvin aikataulussa. Bussin moottori oli sijoitettu minun istumapaikan jalkatilan alle, joten en tarvinnut villasukkia. Ehkä juuri siksi sain nukuttua melko hyvin, vaikka jouduinkin olemaan istualtaan. Pääsimme perille ilman ongelmia.
Hampissa on paljon kivirakennuksia
Asetuin Goan Corner nimiseen guest houseen. Paikka on kuuluisa eräästä kiipeilyelokuvasta ja lisäksi lähellä kiipeilykiviä. Suurin osa asiakkaista viettääkin päivänsä kallioilla. Sovin hyvin siihen porukkaan. Saatuani huoneen menin syömään lounasta paikan ravintolaan. Pöytääni istui taas baba. Tämä baba oli kuitenkin erilainen, kuin aikaisemmin tapaamani. Hän ei puhunut Shivasta eikä kerjännyt rahaa, vaan myi hashista. Kaveri oli alunperin saksalainen, mutta kierrellyt suurimman osan elämäänsä Aasiassa. Hän oli muun muassa viettänyt kymmenisen vuotta Indonesiassa toimien huumediilerinä välittäen kovia huumeita ja jäänyt lopulta kiinni. Nyt hän Kierteli Goan ja Hampin ympäristössä babana, koska babat saavat nukkua ilmaiseksi joissain paikoissa eikä heidän tarvitse aina maksaa bussissa. Babojen polttelua katsotaan myös läpi sormien, sillä se periaatteessa kuuluu uskontoon. Päätin olla tukematta tämän kaverin harrasta elämää.
Kiviä silmänkantamattomiin
Lähdin tutkailemaan ympäristöä lounaan jälkeen. Hampi on aivan uskomaton paikka. Koko kylän ympäristö on täynnä valtavia pyöreäreunaisia kiviä, jotka makaavat toistensa päälle uhmaten painovoimaa. Kun katsoin pienenä Maantiekiitäjää ja Kelju K Kojootti työnsi kielekkeen reunalla kiikkuvaa kivenjärkälettä linnunpäälle, ajattelin ettei kivet oikeasti voisi olla sillä tavalla. Noh, täällä on. Mihin tahansa katsookin näkee surrealistisen oloisia kivimuodostelmia. Kivikenttä jatkuu silmänkantamattomiin ja jokainen kivikasa näyttää siltä, että joku olisi asetellut kivet tasapainoilemaan päällekkäin. Aivan mieltön mesta varsinkin kiipeilijän näkökulmasta. Jään tänne vähintään seisemäksi vuodeksi!