Kuukausikatsaus ja Goa

Olen ollut reissussa vähän yli kuukauden. Aika pitää tilannekatsaus mitä on tullut tehtyä tähän mennessä:

Reittini on ollut Helsinki – Delhi – Manaili – Delhi – Udaipur – Mumbai – Goa
Kilometrejä on tullut noin 8000. 5000 lentokoneessa Helsinki Delhi välillä ja 3000 junassa ja bussissa Intiassa.

Näytä suurempi kartta

Rahaa on mennyt suunnilleen 500e. Tämä olikin suunnilleen budjettini yläraja.
Olen käynyt kaksi kertaa lääkärissä ja syönyt kolme antibioottikuuria.
Olen saanut neljä uutta facebook-kaveria ja useita ihan oikeita kavereita.

Mitä en ole tehnyt tähän mennessä:
Leikannut partaa

______________________________________________________________

Matka Goalle sujui ongelmitta. Sleepervaunu oli periaatteessa samanlainen kuin komannenluokan vaunu ilman ilmastointia. Sängyt olivat samankokoiset ja samalla tavalla järjestetty. Istumajärjestys oli samanlainen ja penkit muutettiin sängyiksi samalla mekanismilla. Eroina oli että ikkunoissa ei ollut laseja vaan kalterit. Seinät näyttivät siltä, että joku olisi hakannut niitä rautakangella ja niillä kipitteli torakoita. Oli helppo huomata miksi sleepperin hinta oli kolmasosan kolmannen luokan hinnasta. Niin ja siellä ei ollut sitä ilmastointia. Noh, pääsin perille, eikä ollut ainakaan kylmä.

Jäin junasta Pohjois-Goan asemalla ja liitsasin itseni kimppataksiin saksalaisen, puolalaisen ja intialaisen kanssa. Taksi vei meidät pohjois-Goan pääkaupunkiin Mapusaan, josta pääsi busseilla eteenpäin eri rannoille. Saksalaiselle oli kehuttu Arambol rantaa, joten päätin lähteä sinne. Oikea bussi löytyi yllättävän helposti ja matka taittui niin hyvin kuin intialaisella paikallisbussilla voi olettaa. Ranta oli kaunis hiekkaranta, jota reunusti ravintolat ja guest houset. Suurin osa niistä oli kuitenkin kiinni tai niitä remontoitiin. Majoituin beach huttiin lähelle rantaa. Beach hutit ovat käytännössä katoksia joihin on laitettu paikallisista päreistä punotut seinät. Joissain on lisäksi viritettynä oma wc ja suihku. Moskiittoverkko oli siis hyvin tarpeellinen muidenkin hyönteisten kuin hyttysten takia.

Ensimmäisenä iltana ranta oli tyhjä. Söin yksin ravintolan ainoana asiakkaana. Oli aika vaivaantunut olo kun ympärilläni pyöri kymmenen intialaista tarjoilijaa. Vähän myös kummastutti ja toisaalta säälitti, kun ravintoloilla oli selvästi paljon intoa ja resursseja palvella, mutta heillä ei ollut yhtään asiakkaita. Hostellini pitäjä sanoi, että se johtuu siitä, että sesonki on vasta alkamassa. Huoneenikin hinta nousisi puolella kahden päivän päästä. Paikalliset selvästi tiesivät miten homma menee, sillä seuraavana iltana ranta oli täynnä. Uskomatonta kuinka nopeasti sinne oli tullut lisää väkeä. Menin samaan ravintolaan kuin edellisiltana, mutta siellä oli kaikki pöydät varattuja. Tarjoilija kuitenkin tunki minut kahden israililaisen kaverin pöytään.

Minun täytyy myöntää, että minulla oli hieman ennakkoluuloja Israililaisia kohtaa. Aina kuin heistä kirjoitetaan lehdissä, he ovat tappaneet siviilejä tai tehneet jotain muuta tyhmää. Nämä olivat kuitenkin ihan mukavia kavereita. Juttelimme, söimme ja joimme kaljaa. He kertoivat minulle, että Nils Holgersson oli lappalainen. Minä en tiedä mistä hän oikeasti on, mutta olen aika varma, ettei hän ole ainakaan Suomen Lapista. Yritinkin kertoa että he ovat tainneet sekoittaa Skandinavian maat keskenään, mutta he väittivät kivenkovaa, että kyllä Nils oli Suomesta. Noh, paha siinä väittää vastaan, kun en ole lukenut kirjaa tai edes seurannut sitä animaatiosarjaa. Ehkä hänen isä ja äiti oli muuttaneet Norjasta ja siksi hänellä oli niin epäsuomalainen nimi.

Lähdin seuraavana päivänä Arambolista Vagatoriin. Vagator on toinen ranta parinkymmenen kilometrin päässä Arambolista. Näin siellä Mumbaissa tapaamani turkkilaisen kaverin. Hän oli juuri vuokrannut asunnon sieltä kuukaudeksi, joten pääsin nukkumaan hänen luokseen. Hän kertoi että viimeksi kun hän oli asunut Vagatorissa, siellä oli ollut mielettömät bileet joka ilta. Naisia kuulemma vain hyppi hänen moponsa kyytiin, kun hän ajeli kaduilla iltaisin. Aikamoista, pitää ehkä mennä sinne uudestaan sesonkiaikaan, sillä nyt Vagator oli aivan kuollut. Ravintoloissa näkyi ainoastaan muutamia eläköityneitä hippejä. Rantakaan ei ollut yhtä hieno kun Arambolissa, joten lähdin sieltä jo kahden päivän jälkeen.

Menin seuraavaksi etelä Goalle Palolemin rannalle. Täällä on enemmän ihmisiä ja rantakin on vähintään yhtä hieno kuin Arambolissa. Tosin täällä ei ole vielä beach hutteja. Asiakkaita kyllä olisi jo, mutta ne bambukepit, joita käytetään majoissa tukirakenteina, ovat vielä jossain muussa käytössä. Ne vapautuvat kuulemma vasta lokakuun puolessavälissä. Siihen asti turistit saavat tyytyä normihostelleihin.

Sairastuin taas Palomeissa. Ensimmäisenä iltana minulle nousi korkea kuume. Olin aivan varma, että minulla on vähäntään malaria ja denguekuume yhtäaikaa, joten lähdin heti seuraavana päivänä lääkäriin. Lääkäriasema oli tällä kertaa paljon yksinkertaisempi. Siellä oli vain yksi luukku jonne ilmoittautumalla pääsi lääkärin vastaanotolle. Muuten homma menikin samaan tapaan kuin Manalissa. Hoitaja mittasi kuumeen ja verenpaineen ja lääkäri katsoi kurkkuun ja kuuntelikeuhkot. Lopuksi minulle sanottiin ettei ole mitään vakavaa ja sain antibiootteja ja yskänlääkettä. Noh, lääkkeet kuitenkin auttoivat. Kuume laski jo illaksi ja parin lepopäivän jälkeen olinkin taas terve.

Olin tylsistynyt maattuani paripäivää sairaana ja toipilaana. Päätin mennä rantabaariin juomaan lassin iltapalaksi ja oluen iltapalanpainikkeeksi. Istuttuani siinä hetken läheisen pöydän kaveri tuli kysymään minulta mistä maasta olen. Heillä oli menossa arvausleikki minkä maalainen kukakin ravintolan asiakas on. Kukaan heistä ei ollut arvannut että olisin Suomesta. Menin istumaan heidän pöytäänsä ja he nauroivat etten näytä ollenkaan skandinaavilta. Näytän kuulemma enemmän Israililaiselta. Pitää ehkä leikata tämä parta pois…

Istuin pitkään baarissa. Osa porukasta lähti nukkumaan ja jostain tuli uusia ihmisiä pöytään. Seurue vaihtui kokoajan. Tutustuin myös baarin tarjoilijoihin. Yksi tuli kokoajan hokemaan meille “full power, 24 hour, without shower”. Hän ei osannut kovin paljoa englantia noiden sanojen lisäksi, joten emme saaneet selville mitä hän sillä tarkoittaa. Lopulta pikkutunneilla muutamien isojen strong kingfisher -kaljojen jälkeen olin ajautunut tilanteeseen, jossa istuin kahdestaan jonkun saksalaisen kanssa ja poltin vesipiippua. Hänen kaverinsa oli lähtenyt neljännen pöydässä istuneen tyypin kanssa pois baarista rannalle maksamatta laskuaan. Siinä sitten istuimme ja vakuuttelimme tarjoilijoille, että kyllä he tulevat kohta. Kyllä he sieltä siitten viimein tulivatkin, mutta vain käymään. Saksalaisen pöytäseurani kaveri kertoi hukanneensa kaikki rahansa ja lähti takaisin rannalle saman tyypin kanssa. Selvisi että myöskään se toinen rannalle lähtenyt ei ollut maksanut laskuaan. Päätimme ettemme jää enää tällä kertaa odottamaan. Lainasin saksalaiselle vähän rahaa, että hän sai maksettua oma ja kaverinsa laskun ja vakuutimme tarjoilijat siitä, että neljäs tyyppi tulee takaisin maksamaan omat juomansa. Pääsimme viimein pois baarista ja nukkumaan.

Menin seuraavan iltana samaan baariin ja näin siellä samat kaverit. Rantaparivaljakko oli kuulemma sitten lopulta kuudenmaissa palannut baariin ja se toinen oli maksanut laskunsa vihaisille tarjoilijoille. Nyt jouduimme maksamaan kaiken tarjoilijoille aina samantien tilauksen yhteydessä.