Udaipur on järven rannalla
Karistin Delhin tomut jaloistani toistamiseen. Matkustin Udaipuriin junalla kolmannessa luokassa. Vaunu oli siisti, petivaatteet kuuluivat hintaan ja ilmastointi toimi. En nähnyt ympärilläni ketään muita länsimaalaista, mutta vieruskaverini olivat mukavia Intialaisia ja osasivat englantiakin jotenkuten.
Flunssa rupesi paranemaan heti Delhissä ja olin jo lähes terve, kun lähdin sieltä. En tiedä auttoiko lämmin ja kostea ilmasto vai Delhin apteekista saadut lääkkeet. Samapa kai tuo pääasia, että tulin terveeksi.
Udaipur oli kaunis paikka Delhin ja Manalin jälkeen. Vanhat talot ja palatsit olivat edelleen hienoja ja hyvässä kunnossa. Kaupunki jakautui kahtia pitkulaisen järven molemmille puolille, mikä toi kaupungille oman kivan erikoisuutensa. Keskellä järveä oli saari joka oli rakennettu kokonaan jonkun hallitsijan kesäpalatsiksi. Se toimii nykyään luksushotellina ja sitä on myös käytetty James Bond Octopussy elokuvassa. En asunut siinä, mutta hostellini oli silti siisti ja mukava.
Norsupääjumalaa viedään järveen
Kaupungissa sattui olemaan festivaalit heti ekana päivänä, kun saavuin sinne. Ihmiset raahasivat kadulla Ganesh-patsaita. Se on se jumala jolla on norsun pää ja neljä kättä. Joka jumalan edessä oli tanssikulkue ja musiikki pauhasi. Jumalia oli pieniä puolen metrin korkuisia ja todella isoja kolmemetrisiä. Niitä vietiin vaunuissa joita veti vuoroin ihmiset, traktorit, hevoset ja kamelit.
Jostain syystä karnevaalikulkueen ihmiset olivat yhtä kiinnostuneita minusta, kuin minä olin heistä. Kaikki vilkuttivat minulle ja tarjosivat jotain ihme sokeritaikinamössöä mitä he söivät. Minut revittiin tanssimaankin ja jouduin tanssimaan siinä heidän kanssaan sitten hetken. Sen jälkeen pysyttäydyin hieman taaempana.
Kaiken rahtaamisen jälkeen jumalan kuvat kipattiin järveen. Samaan tapaan kuin suomenlahti on täynnä risteilyaluksista heitettyjä ostoskärryjä, niin tämän kaupungin järvi on täynnä norsupääjumalapatsaita.
Intian Q
Olin Udaipurissa kaksi päivää. Lähdin kolmantena päivänä bussilla Mumbaihin. Bussi oli tällä kertaa sleeper -bussi. Siinä ei ollut penkkejä vaan sivustoilla oli pieniä koppeja kahdessa kerroksessa mihin kömmittiin makaamaan. Bussissa ei ollut ilmastointia, mutta toisaalta makuultaan matkustaminen on paljon mukavampaa kuin penkillä istuminen. Bussikuski ei oikein ymmärtänyt kuinka pitkä bussi oli. Aina kun tuli töyssy hän hidasti niin että etupyörät menivät sen yli pehmeästi. Tämän jälkeen hän painoi kaasun pohjaan ja kun takapyörät osuivat töyssyyn koko perä hypähti. Minun makuukoppini oli tietysti taaimmaisin, joten lensin tasaisin väliajoin puolimetriä ilmaan. Yritä siinä nyt sitten nukkua.
Matka taittui sutjakkaasti ja saavuin ajallaan Mumbaihin. Täällä yöpyminen on todella kallista, joten menin halvimpaan majapaikkaan joka löytyi lonely planetista. Se oli Salvation Armyn pyörittämä hostelli, jonka makuusaliin pääsi nukkumaan 225rs (3.5e) per yö. Paikka oli siistimpi kuin Delhin kopit ja vaikka yhteisasuminen ja kylpyhuoneen jakaminen tuo omat vaikeutensa, niin asusteleminen oli ihan mukavaa.
Mumbai on todella paljon kivempi ja hienompi paikka kuin Delhi. Täällä on leveitä bulevardeja, puistoja ja vanhoja kivitaloja. Kerjäläisiä ja hihastarepijöitä toki riittää täälläkin, mutta homma ei ole lähtenyt ihan niin lapasesta kuin Delhissä. Joillain kerjäläisillä on jännä tapa sitoa ihmisten ranteeseen kukkia tai nauhoja ilmaiseksi ja pyytää sen jälkeen rahaa tai ruokaa. Varmasti tehokas keino, sillä siitä tulee tosi huono omatunto, kun kävelee pois jonkun antamat lootuskukat ranteessa ilman että on antanut mitään vastineeksi. Noh, samalla taktiikallahan se Vashistin babakin sai minulta sen 40rupia.
Mumbain yöelämää kehutaan paljon. Lähdinkin eilen illalla parin hostellikaverin kanssa katsastamaan läheisiä baareja. Kalja maistui hyvältä ja päädyimme paikallisten suosittelemaan clubiin. Ei se mikään kovin ihmeellinen paikka ollut. Normaali baari jossa musiikki soi ja ihmiset tanssivat. Ehkä Mumbain yöelämä on hyvää, kun vertaa muuhun Intiaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kunnon yökerho, jossa olen ollut täällä. Oli hauska ilta kaikesta huolimatta. Baarissa olleet paikalliset olivat mukavia ja lyöttäydyimme yhteen seurueeseen. Parilla seurueen kaverilla oli jokin projekti, jota he suunnittelivat innoissaan. En saanut ikinä selvää mikä sen idea oli, mutta kirjoitin nimeni johonkin kohtaa heidän projektisuunnitelmaa. Minulla ei ole mitään hajua miksi he halusivat sen, mutta tulipa nyt kirjoitettua kuitenkin. Saa nähdä mihin nimeni päätyy.
Haywards 5000, Super Strong Beer
Lähden parin tunnin päästä taas junalla eteenpäin. Tällä kertaa matkustusluokkana ilmastoimaton sleepervaunu ja kohteena Goa.