Yangshuo ja Zengshou

Rajanylitys Hong Kongista Kiinaan sujui ongelmitta. Rajatarkastajan tarkastustiskillä oli laite josta pystyi painamaan napista kuinka hyvää palvelua oli saanut. Kaveri onnistui vääntämään jonkinlaisen irvistyshymyn minulle, joten annoin hänelle täydet pisteet. Sen jälkeen harhailin puolisen tuntia raja-asemalla etsien pankkiautomaattia ja bussiani.

Sleeperbussini oli samanlainen, kuin missä matkustin Kunmingista Laosin rajalle. Bussissa oli kaksikerroksisia kerrossänkyjä kolmessa jonossa. En pystynyt suoristamaan jalkojani. Toisaalta en ollut pystynyt tekemään sitä Hong Kongin hostellissanikaan, joten olin jo tottunut nukkumaan polvet suussa. Matka meni hyvin.

Yangshuo oli mukava paikka. Se oli täynnä hienoja jyrkkäseinäisiä vuoria, riisipeltoja ja jokia. Joissain vuorissa oli reikä keskellä, mikä teki paikasta hyvin surrealistisen. Yangshuossa oli myös paljon tekemistä. Kävin laskemassa koskea, kelluin traktorin sisärenkaalla jokea alas ja kävin mutaluolassa. Mutaluolan konsepti oli hämmentävä. Ideana oli, että turistit vietiin syvälle luolaan, jossa oli iso betoniallas täynnä mutaa. Siinä sitten piti möyriä. Noh, kai sillä tekee rahaa, kun minäkin kerran menin sinne.

Kävin lisäksi tietysti myös kiipeilemässä. Kiipeilyreitit ja kalliot olivat todella hienoja. Tosin klassikkoreitit olivat kaikki suht vaikeita (7a-7c) tai ainakin sitä tasoa, että kymmenen kuukauden rymyreissun jälkeen en pystynyt kuin unelmoimaan niistä. Hostellissani olikin kiva kattobaari, jossa pystyi mukavasti unelmoimaan kaljan ääressä. En viettänytkään Yangshuossa ihan niin terveellistä urheilijaelämää, kuin olin ajatellut.

Lähdin Yangshuosta junalla Zengshouhun. Siellä ei ollut mitään varsinaista nähtävää, mutta Filippiineillä tapaamani kiinalainen kaveri Yiwei asui siellä. Matka kesti junalla noin 20 tuntia. Aika meni onneksi nopeasti makuuvaunussa nukkuessa. Yiwei oli minua vastassa juna-asemalla. Asema oli kuitenkin niin iso, että kesti puoli tuntia, että onnistuin harhailemaan sille uloskäynnille missä hän odotteli.

Zengshou oli iso kaupunki. Se johtui kuitenkin ainoastaan siitä, että se oli koko kiinan junaliikenteen solmukohta. Siellä ei siis ollut hienoja rakennuksia eikä oikein mitään muutakaan. Oli kuitenkin kiva tavata reissukaveri ja nähdä pala oikeaa ei-turisti-kiinaa. Kävimme illalla jossain baarissa. Pöytäämme istahti joku vanha englantilainen setä, joka halusi ostaa baarista pullollisen viskiä. Suosittelin hänelle 12v Glendffdichiä. Kaveri osti pullon pöytään, meni samantien haastamaan riitaa naapuripöytään ja lähti siitä ulos baarin taakse tappelemaan. Jäimme kolmistaan Yiwein ja viskipullon kanssa. Meitä ei haitannut.

Päädyimme jatkamaan baarista clubille. Tanssittuani jonkin aikaa minut revittiin tanssikorokkeelle. Hytkyin siellä sitten hetken ihmisten mieliksi, kunnes joku viittoi minut takaisin alas ja rupesi höpöttämään innoissaan jotain kiinaksi. En ymmärtänyt mitään. Lopulta hän vei minut pöytään ja tyrkkäsi kaljalasin käteen. Olin kai tanssinut niin hyvin, että minulle haluttiin tarjota juotavaa. En ole vieläkään varma mitä oikein tapahtui, mutta Kiinassa on kyllä todella huonoja tanssijoita, jos minun taidoilla ansaitsee ilmaisen kaljan…

Seuraavana päivänä oli krapula. Joku Yiwein kaveri tuli aamulla vierailemaan hänen luokseen. En tiedä vieläkään kuka hän oikein oli, mutta nukkuessani krapulaani pois, viereeni vain ilmestyi joku kiinalainen näpyttelemään tietokonetta. Krapulassa tällaisista asioista ei vain kykene välittämään, joten jatkoin nukkumista. Heräsin vihdoin joskus keskellä päivää ja yritin pyydellä anteeksi, etten ollut vielä esittäytynyt vaikka olimme siinä olleet vierekkäin jo ties kuinka kauan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt ollenkaan englantia, joten tyydyimme vain hymyilemaan ja nyökkäilemään esittäytymisen sijasta. Ei se kai ollut pahoittanut mieltään kovin pahasti.

Lähdin seuraavana päivänä Pekingiin