![\"\"](\"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/wp-content\/uploads\/2011\/08\/DSC06788.jpg\" "\\"Ulan")
<\/a>Ulan Bator - Moskova<\/p><\/div>Matkasin Mongoliasta Suomeen junalla trans siberiaa pitkin. Matka kesti nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja maisemat olivat hyvin yksitoikkoiset. Reitin alussa Mongoliassa oli joitain hienoja ruohotasankoja ja kukkuloita, mutta ylitimme rajan Ven\u00e4j\u00e4lle jo ensimm\u00e4isen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 eik\u00e4 sen j\u00e4lkeen n\u00e4kynyt muuta kuin mets\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Saavuimme ven\u00e4j\u00e4n rajalle yhdeks\u00e4n aikaan illalla. Ensimm\u00e4iseksi junan kaikkien ikkunoiden verhot suljettiin. Sen j\u00e4lkeen joku otti passini ja minulle ly\u00f6tiin k\u00e4teen joku ven\u00e4j\u00e4n kielinen kaavake. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4 siin\u00e4 luki. Kai se pit\u00e4isi silti t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see maahan. Kysyin hyttikaveriltani Vladimirilta apua. H\u00e4n osasi tietysti ven\u00e4j\u00e4\u00e4, muttei sanaakaan englantia. Jotenkin h\u00e4n kuitenkin onnistui kertomaan mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 kirjoittaa siihen. Njet, da, da, njet ja loppuun nimikirjoitus. En tiennyt ollenkaan mit\u00e4 olin juuri allekirjoittanut. Ehk\u00e4 otin juuri vastuun Vladimirin veropetoksista tai liityin Ven\u00e4j\u00e4n armeijaan. Rajavirallisuudet kestiv\u00e4t kauan ja nukahdin s\u00e4nkyyni kaavake kourassa. Her\u00e4sin parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 siihen, ett\u00e4 joku antoi minulle passini takaisin. Juna liikkui. Olimme Ven\u00e4j\u00e4n puolella. Kukaan ei kai sitten ollut halunnutkaan minun t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ni kaavaketta. Ei haitannut. Revin sen ja heitin roskiin ihan varmuuden vuoksi.<\/p>\n
<\/a>Junan ikkunasta olisi pystynyt ostamaan salakuljetetun paidan<\/p><\/div>L\u00e4htiess\u00e4mme hyttimme oli hyvin varusteltu. Lattialla ja s\u00e4ngyn alla oli tossuja ja s\u00e4ngyill\u00e4 oli mukavia pehmeit\u00e4 pyyhkeit\u00e4. Rajan j\u00e4lkeen joku tuli kuitenkin ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki pois. Kai ne oli likaisia edellisten matkustajien j\u00e4ljilt\u00e4 ja meille tuotaisiin kohta uudet. Uusia tossuja ja pyyhkeit\u00e4 ei kuitenkaan kuulunut. Sen sijaan n\u00e4in kuinka joku yritti myyd\u00e4 hytiss\u00e4mme olleita tossuja seuraavalla asemalla. Minulle selvisi, ett\u00e4 juna oli t\u00e4ynn\u00e4 kauppiaita, jotka salakuljettivat pyyhkeit\u00e4, vaatteita ja muuta tavaraa Kiinasta Ven\u00e4j\u00e4lle. Kauppiaat myiv\u00e4t tuotteitaan jokaisella pys\u00e4hdyksell\u00e4, joten junalaiturit muuttuivat markkinoiksi aina, kun sinne saapui juna Kiinasta. Pyyhe- ja vaatebisnes oli ilmeisesti hyvin kannattavaa, sill\u00e4 my\u00f6s suurin osa junan henkil\u00f6kunnasta vaihtoi univormunsa pois aina asemilla ja hypp\u00e4si laiturille myym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tapasin junassa monia muita matkustajia. Suurin osa oli ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ja mongolialaisia, jotka eiv\u00e4t puhuneet ollenkaan englantia. Onneksi tapasin my\u00f6s kaksi tanskalaista ja yhden sveitsil\u00e4isen, joiden kanssa vietin suurimman osan matkasta. Oli hauska vertailla, kuinka kukakin oli varustautunut nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n junamatkaan. Minulla oli mukana yksi viipaloitu leip\u00e4, paketillinen keksej\u00e4 ja 700 ruplaa (n.17e). Sveitsil\u00e4isell\u00e4 ei ollut ollenkaan ev\u00e4it\u00e4, mutta paljon rahaa. Tanskalaisilla taas ei ollut ollenkaan rahaa, mutta paljon ruokaa. Heill\u00e4 oli kolme isoa leip\u00e4\u00e4, leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4llisi\u00e4 ja muutama pussi perunamuusijauhoa ja nuudeleita. Vaunuista sai ilmaiseksi kuumaa vett\u00e4 jonka avulla pikanuudelit ja perunamuusin pystyi valmistamaan. Sveitsil\u00e4inen s\u00f6i ravintolavaunussa hyvin mutta kalliisti. Minun rahani riitti juuri ja juuri Moskovaan saakka, kun ostin leip\u00e4\u00e4 ja muuta halpaa ruokaa asemilta. Tanskalaisten leiv\u00e4t taas olivat homeessa jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, joten he s\u00f6iv\u00e4t vain perunamuusia ja nuudeleita koko reissun ajan kolme kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n