![\"\"](\"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/wp-content\/uploads\/2011\/05\/DSC05838.jpg\" "\\"Komodo")
<\/a>Komodo Dragoneita<\/p><\/div>Labuanbajo oli pieni kyl\u00e4 Floresin l\u00e4nsirannalla. Sen l\u00e4hell\u00e4 oli kaksi pient\u00e4 saarta, Komodo ja Rinca, joilla eleli maailman isoimmat liskot Komodo Dragonit. Labuanbajossa ei sitten ollutkaan mit\u00e4\u00e4n muuta, kuin kasa matkatoimistoja, jotka yrittiv\u00e4t myyd\u00e4 komodomatkoja turisteille.
<\/p>\n
Min\u00e4kin halusin tietysti n\u00e4hd\u00e4 komodot. Sain j\u00e4rjestetty\u00e4 itselleni matkan kolmen muun turistin kanssa. Hintaan kuului kuljetus Rincaan ja takaisin sek\u00e4 lounas. L\u00e4hdimme matkaan aikaisin aamulla. Ennen kuin astuimme veneeseen, meille annettiin muovipussi, jossa oli nelj\u00e4 styrokslaatikollista paitettua riisi\u00e4, nelj\u00e4 banaania ja pussillinen donitseja. Se oli lounaamme. Juomat eiv\u00e4t kuuluneet hintaan, mutta vett\u00e4 sai kuulemma ostaa l\u00e4heisest\u00e4 kaupasta.<\/p>\n
L\u00e4hdimme vesiostosten j\u00e4lkeen veneell\u00e4 kohti Rincaa. Heti irtauduttuamme laiturista, kapteeni meni muina miehin\u00e4 lounaspussillemme, nappasi donitsit ja s\u00f6i ne kaikki samantien. H\u00e4n osasi tehd\u00e4 sen niin nopeasti ja huomaamatta, ettei kukaan meist\u00e4 tajunnut sit\u00e4, kuin vasta j\u00e4lkeen p\u00e4in. P\u00e4\u00e4simme kuitenkin turvallisesti Rincaan. Ehk\u00e4 donitsit olivat hyv\u00e4 tippi h\u00e4nelle.<\/p>\n
<\/a>Komodo Dragoneiden uhreja<\/p><\/div>Rincassa oli vastassa lauma miehi\u00e4 pitkien haarakeppien kanssa. He olivat komodo-oppaita. Kaksi heist\u00e4 l\u00e4hti johdattamaan meit\u00e4 eteenp\u00e4in kohti saaren keskell\u00e4 olevaa kyl\u00e4\u00e4. Toinen heist\u00e4 kulki edell\u00e4 ja toinen tuli meid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4. Haarakepit olivat silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 komodot hy\u00f6kk\u00e4isiv\u00e4t matkalla kimppuumme. Kai niill\u00e4 kepeill\u00e4 sitten pystyi n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti vet\u00e4m\u00e4\u00e4n liskoja turpaan.
<\/p>\n
Kyl\u00e4ss\u00e4 piti rekister\u00f6ity\u00e4 saaren vierailijaksi. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 piti kirjoittaa nimi vieraskirjaan ja maksaa rahaa. Sen j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme oppaan mukana viidakkoon bongailemaan komodoja. K\u00e4velykierros oli oikein mukava. Suurin osa n\u00e4kemist\u00e4mme liskoista oli kuitenkin kyl\u00e4ss\u00e4 keitti\u00f6rakennuksen ymp\u00e4rill\u00e4, mutta kyll\u00e4 siell\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4kin oli pari. Jos joskus menen telttailemaan komodosaarelle, niin pit\u00e4\u00e4 muistaa ettei pid\u00e4 tehd\u00e4 liian hyv\u00e4n tuoksuista ruokaa.<\/p>\n
L\u00e4hdin heti komodomatkan j\u00e4lkeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Labuanbajosta Gili Trawanganiin. Gili-saaret sijaitsiva Lombokista luoteeseen. Niit\u00e4 oli kolme joista Trawangan oli isoin. Reitti kulki Sumbawan ja Lombokin l\u00e4pi ja jouduin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kolmea eri lauttaa ja kahta bussia. Kaikkien hinnasta piti tinki\u00e4 erikseen. Matkaan kului yhteens\u00e4 noin 30 tuntia, mutta p\u00e4\u00e4sin kuitenkin lopulta perille. <\/p>\n
<\/a>Gili Trawanganissa oli mukavia rantoja<\/p><\/div>Gili Trawangan muistutti Goaa, Vang Viengi\u00e4 ja Sihanoukville\u00e4. Saaren p\u00e4\u00e4ranta oli rakennettu ainoastaan turisteja varten. Siell\u00e4 oli bungalowbaareja ja ravintoloita, joissa oli nuoria australialaisia ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja saaren hiljaisemmilla rannoilla oli t\u00e4tej\u00e4 yl\u00e4osattomissa. Paikassa oli kuitenkin my\u00f6s omat hauskat yksityiskohtansa. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n siell\u00e4 ei ollut ollenkaan kulkukoiria. Toiseksi moottoriajoneuvot olivat kiellettyj\u00e4, joten ihmiset kulkivat hevosvaunuilla ja polkupy\u00f6rill\u00e4. Paikka oli siis ihan mukava, mutta siell\u00e4 ei ollut muuta tekemist\u00e4, kuin auringon ottaminen p\u00e4ivisin ja k\u00e4nnisten turistien katselu baarissa iltaisin. Kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 riitti minulle.
<\/p>\n
L\u00e4hdin seuraavaksi Balille Kuta Beachille. Olin kuullut, ett\u00e4 siell\u00e4 oli maailman parhaat surffiaallot. Matka kesti t\u00e4ll\u00e4 kertaa vain 12 tuntia, eik\u00e4 siirtymiseen tarvinnut kuin kaksi lauttaa ja kaksi bussia.<\/p>\n
<\/a>Ainoa hyv\u00e4 asia Kuta Beachilla oli surffiaallot<\/p><\/div>Kuta Beach ei ollut pieni turistikyl\u00e4 vaan j\u00e4ttim\u00e4inen turistikaupunki. Siit\u00e4 tuli mieleen Kanarian saaret ja Espanjan rantalomakohteet. Surffaus oli kuitenkin aivan mahtavaa. Koko Bali oli kuulemma monilta osin samanlaista turistighettoa, mutta siell\u00e4 oli my\u00f6s monia paikkoja, jotka olivat s\u00e4\u00e4styneet koskemattomina. Olin suunnitellut kiertelev\u00e4ni p\u00e4iv\u00e4n tai pari etsim\u00e4ss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 hiljaisempia paikkoja, mutta p\u00e4\u00e4dyin vain surffaamaan kaiken aikaa. l\u00e4htiess\u00e4ni Kuta Beachilt\u00e4 minulla oli punaiseksi palanut naama ja merivedest\u00e4 \u00e4rtyneet nen\u00e4ontelot.
<\/p>\n
Seuraava kohteeni oli Probolinggo Javalla. Kaupunki oli taas tappavan tyls\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4nsanomaton, mutta sen vieress\u00e4 oli Bromo-tulivuori, joka oli yksi Indonesian “must to see” -kohde. Matka kesti inhottavasti 20 tuntia, joten kun l\u00e4hdin Kutasta seitsem\u00e4lt\u00e4 aamulla, niin olin Probolinggossa kolmelta y\u00f6ll\u00e4. Selviydyin kuitenkin johonkin Probolinggon hostelliin nukkumaan aamuy\u00f6n viimeisiksi tunneiksi.<\/p>\n
J\u00e4rjestin seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 itselleni Bromo-kierroksen. Sain mukaani saksalaisen Anyan sek\u00e4 tanskalaiset Annen ja Cathrinen. Kierros maksoi 150 000 Rp:t\u00e4 (12.5e). Se sis\u00e4lsi autokyydin tulivuoren juurella olevaan kyl\u00e4\u00e4n ja siit\u00e4 jeepill\u00e4 yl\u00f6s n\u00e4k\u00f6alapaikalle. Matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 tarjosi siihen p\u00e4\u00e4lle junamatkaa Yogyakartaan 75 000 Rp:ll\u00e4 (n.6e). Tartuimme tarjoukseen Anyan kanssa, sill\u00e4 olimme menossa sinne muutenkin. Tanskalaiset jatkoivat jonnekkin muualle, joten he tulivat vain katsomaan tulivuorta. Bromo oli hieno, vaikka olikin v\u00e4h\u00e4n pilvist\u00e4 ja sumuista.<\/p>\n