![\"\"](\"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/wp-content\/uploads\/2011\/04\/DSC05755.jpg\" "\\"Tana")
<\/a>Tana Torajassa oli hienoja riisiterasseja<\/p><\/div>Matka Togeaneilta Tana Torajaan oli hyvin vaivalloinen. Liikkuminen tapahtui lautalla, minibussilla, normaalilla bussilla ja autolla. V\u00e4lill\u00e4 kuski halusi pit\u00e4\u00e4 puolentoistatunnin ruokatauon, v\u00e4lill\u00e4 piti korjata moottoria ja v\u00e4lill\u00e4 piti vaihtaa rengas. Koko hommaan meni yhteens\u00e4 kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.
<\/p>\n
P\u00e4\u00e4sin kuitenkin vihdoin Tana Torajan provinssissa sijaitsevaan Rantepaoon. Kaupunki oli hyvin pieni ja mit\u00e4\u00e4n sanomaton, mutta sen ymp\u00e4rill\u00e4 oli paljon mielenkiintoista n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4. Paikalliset olivat uskonnoltaan anmisteja. Heid\u00e4n hautajaisensa ja tapansa haudata ihmisi\u00e4 olivat hyvin … persoonallisia. Hautajaiset ja haudat olivatkin paikkakunnan suurin turistin\u00e4ht\u00e4vyys. <\/p>\n
P\u00e4\u00e4sin heti ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hautajaisiin muutaman muun turistin kanssa. Tuntui kummalta menn\u00e4 kuokkimaan tilaisuuteen, joka on l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa pienimuotoinen ja sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntynyt. Tana Torajassa hautajaisissa oli kuitenkin sadoittain ihmisi\u00e4 ja is\u00e4nt\u00e4v\u00e4ki toivotti turistit l\u00e4mpim\u00e4sti tervetulleiksi. Tilaisuudessa uhrattiin useita sikoja ja yksi puhveli, jotta kuolleen sielu p\u00e4\u00e4sisi helpommin taivaaseen. Istuessani seuraamassa tapahtumaa, taustalla kuului koko ajan teurastetavien sikojen kiljuntaa. Kohokohta oli, kun ihmisten keskelle estradille tuotiin puhveli ja sen kurkku viillettiin auki. Siin\u00e4 se elikko sitten s\u00e4tki aikansa kunnes kuoli. Sen j\u00e4lkeen vieraille tarjottiin riisi\u00e4 ja uhripossun lihaa. Moni turistiporukastamme oli k\u00e4\u00e4ntynyt hetkellisesti kasvissy\u00f6j\u00e4ksi ja otti vain riisi\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Hautajaisten uhri<\/p><\/div>K\u00e4vin katsomassa my\u00f6s Torajalaisia eriskummallisia hautoja. Oli kallioiden sis\u00e4\u00e4n hakattuja koloja, puita joiden sis\u00e4lle oli haudattu vastasyntyneit\u00e4 ja kallioiden sein\u00e4mille ripustettuja puisia arkkuja, joiden sis\u00e4lt\u00e4 tippui satoja vuosia vanhoja luita. Tuli ainakin tarpeeksi kulttuuria niille p\u00e4iville.
<\/p>\n
Rantepaon j\u00e4lkeen l\u00e4hdin etel\u00e4\u00e4n Sulaweden p\u00e4\u00e4kaupunkiin Makassariin. L\u00e4htiess\u00e4ni bussifirma unohti hakea minut hostellistani. Respa soitti tunnin odottelin j\u00e4lkeen firmaan ja kuuli, ett\u00e4 bussi oli l\u00e4htenyt jo. Seuraava bussi jolla voisin menn\u00e4 l\u00e4htisi kuulemma 12 tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4. En halunnut kuitenkaan odottaa puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, vaan halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 matkaan samantien. Tivattuani aikani, minulle j\u00e4rjestettiin moottoripy\u00f6r\u00e4kyyti, jolla l\u00e4hdin ottamaan bussia kiinni. Takaa-ajo sujui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin ja p\u00e4\u00e4sin oikeaan bussiin.<\/p>\n
Makassar ei ollut kovin kummoinen kaupunki, mutta sielt\u00e4 oli hyv\u00e4t yhteydet eteenp\u00e4in Floresiin. Siell\u00e4 oli my\u00f6s pitk\u00e4st\u00e4 aikaa hienoja ravintoloita. Hienoilla ravintolla tarkoitan t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 paikkaa, miss\u00e4 ei istuta muovituoleilla, p\u00f6yti\u00e4 ei ole korjattu jeesusteipill\u00e4 eik\u00e4 ruokaa tarjota ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isist\u00e4 muoviastioista. Oikein sivistynyt kaupunki siis.<\/p>\n
<\/a>Banaanikauppa Makassarissa<\/p><\/div>Vietin kaksi y\u00f6t\u00e4 Makassarissa ja l\u00e4hdin lautalla Floressiin Larantukaan. Matkasin taas halvimmassa luokassa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa laiva oli kutenkin siistimpi. Lattioilla ei ollut niin paljoa roskia eik\u00e4 seinill\u00e4 kipitellyt kuin muutama torakka. Kukaan ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yritt\u00e4nyt iske\u00e4 minua. Matka meni siis oikein leppoisasti.
<\/p>\n
L\u00e4hdin Larantukasta samantien minibussilla Moniin. Monin vieress\u00e4 oli Kelimutu tulivuori, jonka huipulla oli kolme eriv\u00e4rist\u00e4 happoj\u00e4rve\u00e4. Olin kuullut, ett\u00e4 se on todella hieno paikka. Bussimatka kesti kahdeksan tuntia. Penkit olivat niin ahtaat, ett\u00e4 polveni otti kiinni edess\u00e4 olevan selk\u00e4nojaan. Bussi oli lis\u00e4ksi ahdettu t\u00e4p\u00f6t\u00e4yteen k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 pitkin. Vieruskaverini oli onneksi pienikokoinen punaista tupakankorviketta pureskeleva mummo. Leveyssuunnassa oli siis tilaa. P\u00e4\u00e4sin vihdoin kuuden aikaan illalla Moniin. <\/p>\n
Monissa oli pilvist\u00e4 ja satoi. Mietin jo, ett\u00e4 turha sinne vuorelle on kiivet\u00e4, jos on niin huonoilma, ettei sielt\u00e4 n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n. Seuraavana aamuna pilvien v\u00e4list\u00e4 n\u00e4kyi kuitenkin pieni kaistale sininist\u00e4 taivasta, joten p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 Kelimutun huipulle. Vuokrasin mopon ja l\u00e4hdin ajamaan. S\u00e4\u00e4 huononi kokoajan yl\u00f6sp\u00e4in ment\u00e4ess\u00e4. Ensin alkoi tihuttaa vett\u00e4 ja sitten nousi sumu. Kun olin vihdoin huipulla, siell\u00e4 satoi ja n\u00e4kyvyys oli muutamia kymmeni\u00e4 metrej\u00e4. En siis n\u00e4hnyt kolmea auringon valossa kiilt\u00e4v\u00e4\u00e4 kauniin v\u00e4rist\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 vaan ainoastaan valkoista sumua vesisateessa. <\/p>\n