![\"\"](\"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/wp-content\/uploads\/2011\/04\/DSC05542.jpg\" "\\"Viimeinen")
<\/a>Viimeinen vilkaus Tarakaniin<\/p><\/div>L\u00e4hdin lautalla Tarakanista Sulaweteen Pantoloaniin ekonomy luokassa. Laiva oli kuusituntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Toisaalta, jos se menee kerran kahdessa viikossa, niin kuusi tuntia ei viel\u00e4 tunnu miss\u00e4\u00e4n. Kulutin aikaa satamassa juttelemalla sille ainoalle kaverille siell\u00e4, joka osasi edes v\u00e4h\u00e4n englantia.
<\/p>\n
Laiva tuli vihdoin. Kun menin sis\u00e4lle, huomasin ett\u00e4 paatti oli todella r\u00e4hj\u00e4isess\u00e4 kunnossa. Lattioilla oli roskakasoja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja seinill\u00e4 ja katossa kipitteli torakkayhdyskunta. S\u00e4nkyjen virkaa ajoi metallijalkojen p\u00e4\u00e4lle asetetut vanerilevyt, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 maattiin vieretysten.<\/p>\n
Yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lipuuni kirjoitetun paikkanumeron. K\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 oli tungosta. Laukkujenkantajat raahasivat isoja pakaaseja ja matkustajat yrittiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkojaan. Ihmiset huusivat toisilleen Indonesiaksi. V\u00e4lill\u00e4 joku huusi minullekkin jotain. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt kuitenkaan mit\u00e4 ja miksi, joten jatkoin vain matkaani v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
L\u00f6ysin vihdoin oman paikkani. Siin\u00e4 makasi joku indonesialainen mies matkatavaroidensa kanssa. Yritin selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n oli nyt tainnut erehty\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4lle paikalle. N\u00e4ytin lippuanikin ja ties mit\u00e4, mutta h\u00e4n ei suostunut liikkumaan. Hetken ihmettelyn j\u00e4lkeen ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 lippujen paikkanumerot olivatkin vain ohjeellisia eik\u00e4 niist\u00e4 pit\u00e4nyt v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sen kummemmin. Kaikki saivat valita mieleisens\u00e4 paikan mist\u00e4 halusivat. L\u00f6ysin onneksi jostain v\u00e4h\u00e4n rauhallisemman nurkkauksen, jossa oli tilaa.<\/p>\n
<\/a>P\u00e4\u00e4sin ikkunalliseen makuusaliin<\/p><\/div>Laitoin rinkkani vanerilevylle tyynyksi ja menin makaamaan. Vaikka levy oli likainen ja kova, niin oli mukava lepuuttaa jalkoja ja selk\u00e4\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 joku mies k\u00e4veli jalkop\u00e4\u00e4h\u00e4ni ja rupesi konttaamaan p\u00e4\u00e4lleni. Vet\u00e4isin pel\u00e4styneen\u00e4 jalkani pois h\u00e4nen altaan ja nousin istumaan. Kaveri istahti makuupaikalleni ja rupesi h\u00f6p\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n minulle jotain indonesiaksi. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n. Jossain vaiheessa ymp\u00e4rill\u00e4ni olevat ihmiset tulkkasivat minulle, ett\u00e4 h\u00e4n kysyy mink\u00e4 maalainen olen. Kerroin, ett\u00e4 olen suomalainen ja ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi nyt siirty\u00e4, koska haluan nukkua.
<\/p>\n
En nukkunut kovin hyvin. Her\u00e4sin kuudelta ja l\u00e4hdin kannelle ihmettelem\u00e4\u00e4n laivaa ulkoa p\u00e4in. Sis\u00e4ll\u00e4 laivassa oli todella kuuma, joten raikas merituuli tuntui mukavalta. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 luokseni tuli joku joka yll\u00e4tykseksi osasi puhua englantia. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n oli lahjonut jonkun laivan miehist\u00f6n j\u00e4senen antamaan oman makuupaikkansa h\u00e4nelle. Miehist\u00f6n hytit eiv\u00e4t olleet kuulemma kummoisia, mutta voittivat yhteismakuupaikat vanerilevyjen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Olisin varmaan yritt\u00e4nyt samaa, jos olisin l\u00f6yt\u00e4nyt jonkun miehist\u00f6n j\u00e4senen, joka olisi osannut muutakin kuin indonesiaa.<\/p>\n
Tutustuin matkan aikana my\u00f6s naapurimakuupaikkalaiseeni. H\u00e4n oli noin nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotias nainen, jolla oli kirkkaanpunaista huulipunaa. H\u00e4nen nimens\u00e4 oli Matahari. Aina kun kaivoin repustani jotain, niin h\u00e4n pyysi saada katsoa sit\u00e4, oli se sitten k\u00e4nnykk\u00e4ni, muistikirjani tai Lonely Planet. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 h\u00e4n ry\u00f6v\u00e4\u00e4 laukkuni heti kun on saanut selville miss\u00e4 kaikki arvoesineet ovat. Jossain vaiheessa h\u00e4n kuitenkin rupesi hokemaan minulle “you are handsome boy, you are handsome boy”. Tajusin ettei h\u00e4n yrit\u00e4kk\u00e4\u00e4n ry\u00f6v\u00e4t\u00e4 minua, vaan h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 iske\u00e4 minut. Sen j\u00e4lkeen vasta olinkin peloissani. <\/p>\n
<\/a>Laivan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t olivat pintaremontin tarpeessa<\/p><\/div>Aina silloin t\u00e4ll\u00f6in matkan aikana joku tuli juttelemaan minulle. He puhuivat yleens\u00e4 vain indonesiaa, joten keskustelu ei oikein l\u00e4htenyt k\u00e4yntiin. Joskus he rupesivat toistelemaan samaa lausetta kuin Matahari “you are handsome boy” ja taputtelivat polviani. Ei siin\u00e4 muuta, mutta kun he olivat kaikki miehi\u00e4. En ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n varma yrittik\u00f6 kaikki laivan matkustajat iske\u00e4 minua vai mit\u00e4 ihmett\u00e4. Hulluja nuo indonesialaiset.
<\/p>\n
Laiva saapui viimein kahden y\u00f6n j\u00e4lkeen Pantoloaniin ja p\u00e4\u00e4sin pakenemaan torakoiden ja kosiskelijoiden keskelt\u00e4. Pantoloan oli pieni kyl\u00e4, jossa ei ollut muuta kuin satama. Hypp\u00e4sin samantien minibussiin, joka vei minut l\u00e4hell\u00e4 olevaan kaupunkiin Paluun. Siell\u00e4 oli sent\u00e4\u00e4n hostelleja ja hyv\u00e4t bussiyhteydet eteenp\u00e4in. Lep\u00e4sin yhden y\u00f6n Palussa, vaihdoin rahaa ja suunnittelin seuraavaa siirtymist\u00e4. Halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Togeanin saarille. Sinne p\u00e4\u00e4si lautalla Sulaweden toisella puolella olevasta kyl\u00e4st\u00e4 Ampanasta. P\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 menisin Ampanaan y\u00f6bussilla ja l\u00e4htisin sielt\u00e4 saman tien Togeaneille. Voisin nukkua matkan aikana ja menn\u00e4 aamulla perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni satamaan odottamaan lauttaa, eik\u00e4 minun tarvitsisi maksaa y\u00f6t\u00e4 hostellissa. <\/p>\n