{"id":354,"date":"2011-04-11T09:24:44","date_gmt":"2011-04-11T06:24:44","guid":{"rendered":"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/?p=354"},"modified":"2017-03-04T19:03:00","modified_gmt":"2017-03-04T16:03:00","slug":"kotakinabalusta-tarakaniin","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/?p=354","title":{"rendered":"Kotakinabalusta Tarakaniin"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>

Kotakinabalun kellotorni<\/p><\/div>Saavuin Kotakinabaluun kuudenmaissa illalla. Ulkona satoi kaatamalla. Tapasin lentokent\u00e4ll\u00e4 hollantilaisen kaverin, joka suositteli er\u00e4st\u00e4 keskustassa sijaitsevaa hostellia. L\u00e4hdimme kent\u00e4lt\u00e4 suoraan kimppataksilla sinne.

<\/p>\n

Kotakinabalu oli yht\u00e4 siisti ja yht\u00e4 l\u00e4nsimaalaismainen kuin Kuala Lumpur. En\u00e4\u00e4 ei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 taskuvarkaita, eik\u00e4 prostitudut repineet k\u00e4sivarsista. Kaupunkikuva vastasi my\u00f6s Kuala Lumpuria. Oli uusia hienoja rakennuksia, vanhoja huonokuntoisia taloja sek\u00e4 paljon kasvillisuutta ja puistoja. Mukava paikka, vaikkei siell\u00e4 ollutkaan mit\u00e4\u00e4n varsinaista n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Suuntasin heti ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4riin. Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt paikkauttaa Filippiineill\u00e4 l\u00f6ydetyt rei\u00e4t ennen, kuin ne pahenisivat. L\u00f6ysin hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4rin helposti ja p\u00e4\u00e4sin vastaanotolle melkein samantien. Filippiineill\u00e4 hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli sanonut, ett\u00e4 minulla oli kaksi niin isoa reik\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne pit\u00e4isi paikata mit\u00e4 pikimmiten. Nyt malesialainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri kertoi, ettei siell\u00e4 ollutkaan kuin yksi hyvin pieni reik\u00e4. Sit\u00e4 ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa kannattaisi ruveta poraamaan. Noh, kai se sitten niin on. Ota nyt n\u00e4ist\u00e4 erimaiden hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4reist\u00e4 selv\u00e4\u00e4 kuka on oikeassa ja kuka ei. Olin joka tapauksessa helpottunut, ettei hampaitani porattu taaskaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Hienoja taloja. Melkein kuin euroopassa<\/p><\/div>Seuraavaksi piti hankkia viisumi Indonesiaan. Kotakinabalussa oli konsulaatti josta sellaisen saisi. Katsoin suurl\u00e4hetyst\u00f6n nettisivuilta, ett\u00e4 viisumihakemukseen tarvittaisiin todella paljon erilaisia liitteit\u00e4. Monilla forumeilla kuitenkin kerrottiin, ett\u00e4 konsulaatin kaverit olivat hyvin rentoja ja joustaisivat t\u00e4llaisissa asioissa helposti. P\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan onneani ilman mit\u00e4\u00e4n liitepapereita tai selvityksi\u00e4. K\u00e4vin sen sijaan parturissa leikkaamassa hiukset sek\u00e4 parran ja puin p\u00e4\u00e4lleni farkut ja umpikeng\u00e4t, jotta en n\u00e4ytt\u00e4isi merirosvolta Jolon saarilta.

<\/p>\n

L\u00e4hdin siistiydytt\u00e4ni konsulaattiin. Sain joltain luukulta viisumianomuslomakkeen ja paperilapun, jossa kerrottiin mit\u00e4 kaikkia liitteit\u00e4 tarvittaisiin. T\u00e4ti luukun takana painotti tiukasti, ett\u00e4 kaikki liitteet piti olla, jos haluaisi viisumin. Noh, eih\u00e4n minulla ollut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n mukanani. Ehk\u00e4 ne pystyisi kirjoittelemaan t\u00e4ss\u00e4 paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Otin lomakkeen ja menin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 sivummalle.<\/p>\n

Lomakkeessa kysyttiin samoja asioita, kuin yleens\u00e4 maahantulokaavakkeissakin. Ensin helpot: nimi, passinnumero ja syntym\u00e4aika. Seuraavaksi: osoite Suomessa ja Indonesiassa. Laitoin Suomen osoitteeksi vanhempieni osoitteen ja j\u00e4tin Indonesian osoitteen tyhj\u00e4ksi. Lopussa oli viel\u00e4 muutama varmistuskysymys kuten: Aiotko salakuljettaa huumeita? Vietk\u00f6 uhanalaisia el\u00e4imi\u00e4 Indonesiaan tai Indoneisasta pois? Oletko koskaan toteuttanut kansanmurhaa?. En, En, ja En. Lomake oli nopeasti t\u00e4ytetty. Vaaditut liitteet olivat kuitenkin paljon vaikeampia.<\/p>\n

Liitteen\u00e4 piti olla muun muassa:
\n-Paluulippu tai lippu pois maasta
\n-Matkasuunnitelma ja selv\u00e4t osoitteet miss\u00e4 kaikkialla aikoo y\u00f6py\u00e4 Indonesiassa
\n-Todistus siit\u00e4, ett\u00e4 on varaa normaaleihin elinkustannuksiin maassaoleskeluaikana
\n-Kirje sponsorilta (esim. yritys tai opiskelupaikka) ja\/tai kirje instituutiolta tai henkil\u00f6lt\u00e4 Indonesiassa, jossa selvitet\u00e4\u00e4n matkan tarkoitus ja kesto.<\/p>\n

Eih\u00e4n minulla ollut mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4. Miten min\u00e4 muka olisin voinut tiet\u00e4\u00e4 minne olin menossa n\u00e4in paljon etuk\u00e4teen ja mist\u00e4 ihmeest\u00e4 min\u00e4 nyt saisin sponsorin t\u00e4h\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4n? Noh, mit\u00e4 enemm\u00e4n puuttuvia lomakkeita, sit\u00e4 enemm\u00e4n voivottelua. Vein t\u00e4ytetyn anomuksen luukulle. T\u00e4ti kysyi tiukasti, ett\u00e4 miss\u00e4s kaikki liitteet ovat? Esimerkiksi paluulentolippu? Vastasin: “Oiiivoiiijoiii, ei minulla ole sellaista, kun olen menossa Indonesiasta laivalla Malesiaan ja siit\u00e4 sitten maitse Thaimaan, Laosin, Kiinan, Mongolian ja Ven\u00e4j\u00e4n l\u00e4pi kotiin Suomeen. Ei minulla ole lentolippuja ollenkaan.” T\u00e4ti tuijotti minua hiljaa. Mieless\u00e4ni k\u00e4v\u00e4isi, ett\u00e4 selitys kuulosti ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n keksitylt\u00e4. Oliskiko sittenki pit\u00e4nyt mietti\u00e4 jokin uskottavampi tekosyy.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Katutaidetta talon raunioissa<\/p><\/div>T\u00e4ti rikkoi vihdoin hiljaisuuden. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 riitt\u00e4si, jos ottaisin valokopion mastercardistani viereisess\u00e4 hotellissa ja k\u00e4visin l\u00e4hell\u00e4 olevassa pankissa maksamassa 170 ringitin (n. 40e) k\u00e4sittelymaksun. Selv\u00e4 homma. Kaikki meni sen j\u00e4lkeen hyvin sutjakkaasti. Hotellista sai valokopion ilmaiseksi ilman kyselyj\u00e4, eik\u00e4 pankissa ollut jonoa. Olin jo muutaman minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin konsulaatin luukulla paperinivaskan kanssa. T\u00e4ti sanoi, ett\u00e4 k\u00e4sittely kest\u00e4isi yhden ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n. Voisin sen j\u00e4lkeen tulla hakemaan viisumini. Seh\u00e4n meni helposti. Varmaan uuden kampauksen ansiota.

<\/p>\n

Saatuani viisumini l\u00e4hdin kohti Indonesiaa. Ensiksi piti menn\u00e4 Malesian rannikolla sijaitsevaan rajakaupunkiin Tawauhin. Matka y\u00f6bussilla kesti yhdeks\u00e4n tuntia. Bussissa oli ilmastointi t\u00e4ysill\u00e4 koko y\u00f6n ja minulla oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni vain shortsit, t-paita ja sandaalit. Oli tooodella kylm\u00e4 matka. Kun vihdoin p\u00e4\u00e4simme perille, minulla oli kurkukipe\u00e4 ja nen\u00e4 tukossa.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Lautta Nunukaniin<\/p><\/div>Tawausta p\u00e4\u00e4si Indonesian puolelle lautalla. Menin ensin Nunukaniin. Se oli Indonesian rannikolla sijaitseva rajakaupunki, jossa sai hoidettua rajabyrokratiat ja leimattua itsens\u00e4 sis\u00e4\u00e4n maahan. Laiva n\u00e4ytti parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hneelt\u00e4, mutta tuntui kuitenkin toimivan joten kuten. Penkkien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hattuhyllyill\u00e4 oli pelastusliivej\u00e4 ja h\u00e4t\u00e4ulosk\u00e4ynnit oli merkattu selke\u00e4sti. Matkalla sai ostaa jatkolipun Tarakaniin. Se oli satakilometri\u00e4 etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 oleva saari, josta p\u00e4\u00e4si helposti eteenp\u00e4in laivalla ja lent\u00e4en.

<\/p>\n

Ylitimme rajan, saimme leimat passeihimme ja jatkoimme toisella veneell\u00e4 Tarakaniin. Uusi paattimme oli huomattavasti pienempi kuin edellinen. Se meni lis\u00e4ksi kovempaa ja se oli ahdettu aivan t\u00e4yteen ihmisi\u00e4 ja heid\u00e4n tavaroita. Pelastusliivej\u00e4 ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 ne ei en\u00e4\u00e4 mahtuneet kyytiin. Selvisimme onneksi perille ilman tapaturmia.<\/p>\n

Olin todella v\u00e4synyt p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni illalla Tarakaniin. Edellinen y\u00f6 bussissa ja flunssa olivat vieneet viimeisetkin voimat. Otin huoneen sataman vieress\u00e4 olevasta hostellista, k\u00e4vin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 jossain katuruokalassa ja menin takaisin hostelliin. Flunssa oli nostanut minulle kuumeen. Nappasin aasialaisen burananvastineen ja menin nukkumaan.<\/p>\n

Seuraavat kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 meniv\u00e4t flunssaa parannellessa ja univelkaa nukkuessa. Vedin aina kahdentoista tunnin y\u00f6unien lis\u00e4ksi kolmen tunnin p\u00e4iv\u00e4unet. Hostellihuoneessani oli kaksi s\u00e4nky\u00e4 ja oma kylpp\u00e4ri. Paikka oli kuitenkin ep\u00e4siisti ja kylpp\u00e4riss\u00e4 ei ollut kunnollista p\u00f6ntt\u00f6\u00e4 vaan aasilaismallinen reik\u00e4lattiassaratkaisu. Lis\u00e4ksi suihkun ja k\u00e4sienpesupisteen virkaa ajoi iso allas t\u00e4ynn\u00e4 vett\u00e4 sek\u00e4 muovikuuppa. Siin\u00e4 v\u00e4symyksess\u00e4 se kelpasi kuitenkin vallan mainiosti.<\/p>\n

Her\u00e4sin ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4uniltani siihen, ett\u00e4 joku lauloi viereisess\u00e4 rakennuksessa. Kirosin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 olinkin sattunut hostelliin, jonka vieress\u00e4 oli karaokebaari. Mies\u00e4\u00e4ni lauloi hitaasti laahaavaa laulua samanlaisella v\u00e4risev\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, kuin Hanna Ekola laulaa viel\u00e4k\u00f6 on villihevosia. Mietin, ett\u00e4 kyll\u00e4p\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4in karaokessa lauletaan huonoja biisej\u00e4 ja viel\u00e4 huono laulajakin sattunut. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tajusin, ettei laulu kuulunutkaan karaokebaarista vaan vieress\u00e4 olevan moskeijan megafoneista. Seh\u00e4n olikin muslimeiden rukouskutsu. Jos laskin oikein, niin magafoneja huudatettiin aina auringon noustessa, laskiessa ja joskus siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 ihan muuten vaan. Homma otti p\u00e4\u00e4h\u00e4n varsinkin aamuisin. Lohduttauduin sill\u00e4, ett\u00e4 vaikka laulaja kuulostikin Hanna Ekolalta, h\u00e4n ei kuitenkaan onneksi laulanut viel\u00e4k\u00f6 on villihevosia.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Tarakanissa oli aktiivinen satama<\/p><\/div>Aloin toipua flunssasta kolmen unisen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. P\u00e4\u00e4sin vihdoin tutkimaan kaupunkia. Itse kaupunki oli aika tavanomainen v\u00e4h\u00e4n r\u00e4nsistynyt pikkukyl\u00e4. Ihmiset olivat kuitenkin hyvin innoissaan vierasmaalaisista. Kun kuljin kadulla kaikki tuijottivat, lapset osoittivat sormella ja monet tervehtiv\u00e4t sanomalla “Hi misterrr!”. Siell\u00e4 oli my\u00f6s todella j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4. L\u00e4heisess\u00e4 mangrovepuistossa asui nen\u00e4apinoita ja rannoilla n\u00e4kyi laskuveden aikaan kaloja, jotka pystyiv\u00e4t ry\u00f6mim\u00e4\u00e4n kuivalla rantahiekalla eviens\u00e4 avulla. Talojen alla n\u00e4kyi my\u00f6s joskus puolitoistametrisi\u00e4 lihansy\u00f6j\u00e4liskoja, jotka jahtasivat rottia. <\/p>\n

Nelj\u00e4nten\u00e4 iltana en ollut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 v\u00e4synyt kuin aikasemmin. Kun menin nukkumaan ja sammutin valot huomasin, ett\u00e4 huoneessani oli rottia. Ne juoksi siell\u00e4 ymp\u00e4ri ja piti niin kovaa mekkalaa, etten saanut nukuttua ollenkaan. Miten ihmeess\u00e4 en ollu her\u00e4nnyt niihin kolmena ensimm\u00e4isen\u00e4 y\u00f6n\u00e4? Onneksi olin pist\u00e4nyt ev\u00e4skeksini ja suklaani roikkumaan naulakkoon.<\/p>\n

Seuraavanan iltana valmistauduin y\u00f6h\u00f6n viem\u00e4ll\u00e4 peltisen roskakorin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle, sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 viimeiset ev\u00e4ssuklaani ja tekem\u00e4ll\u00e4 juomapuolloista rotta-ansan. Kaikeksi pettymykseksi rotat eiv\u00e4t tulleetkaan sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 paikalle. P\u00f6h, tylsimykset… Olin tehnyt ansankin ihan niit\u00e4 varten.<\/p>\n

En j\u00e4\u00e4nyt Tarakaniin odottelemaan rottia en\u00e4\u00e4 toiseksi y\u00f6ksi, sill\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4hti lautta Sulaweteen Palolemiin. <\/p>\n