{"id":278,"date":"2011-01-18T10:28:36","date_gmt":"2011-01-18T07:28:36","guid":{"rendered":"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/?p=278"},"modified":"2017-03-04T19:05:00","modified_gmt":"2017-03-04T16:05:00","slug":"takaisin-laosiin","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/?p=278","title":{"rendered":"Takaisin Laosiin"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>

Vientiane ja rivi lippuja<\/p><\/div>Chiang Maista p\u00e4\u00e4si Laosin p\u00e4\u00e4kaupunkiin Vientianeen yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4. Matkalla piti vaihtaa bussia kaksi kertaa ja rajalla piti menn\u00e4 pieni p\u00e4tk\u00e4 tuktukilla. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Toisaalta mukana oli kokoajan lauma muitakin l\u00e4nsimaalaisia, jotka olivat tulossa samaan paikkaan, joten joukossa oli aina joku joka tiesi mik\u00e4 olisi seuraava bussi mihin hyp\u00e4t\u00e4.

<\/p>\n

Vientiane oli yksi maailman rennoimmista ja rauhallisimmista p\u00e4\u00e4kaupungeista. Teill\u00e4 ei ollut ruuhkaa, eik\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n tuntunut olevan kiire. Kaupunki oli niin pieni, ett\u00e4 kaikkialle p\u00e4\u00e4si helposti k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4. Toisaalta ei siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 ollutkaan, jota olisi pit\u00e4nyt menn\u00e4 katsomaan. Jouduin kuitenkin odottamaan siell\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4, koska olin sopinut n\u00e4kev\u00e4ni siell\u00e4 Tiibetiss\u00e4 tapaamani kaverin Gracen. Gracen juuret oli Kiinassa, mutta h\u00e4n asui Kanadassa Vancuverin china townissa.<\/p>\n

Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 meni helposti hengailemalla Vientianen kaduilla ja kahviloissa. Hostellissani asui australialainen kaveri, joka kertoi nimekseen Lindsey. H\u00e4n oli v\u00e4h\u00e4n yli kaksikymment\u00e4vuotias feministi, sosialisti, vegaani ja vihreiden arvojen kannattaja. T\u00e4m\u00e4n kaiken pystyi p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n. Keskustelimme useaan otteeseen politiikasta ja maailman tilanteesta. Keskustelu tyrehtyi tosin melkein aina Lindseyn monologiksi siit\u00e4, kuinka paska maa Australia oli ja kuinka Kuubassa kaikki oli paremmin. Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 meni nopeasti.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Vang Vieng<\/p><\/div>Jossain vaiheessa Lindsey l\u00e4hti ja v\u00e4h\u00e4n ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuli Grace. Grace ei ollut onneksi niin innostunut politiikasta, joten pystyimme puhumaan muistakin aiheista. Olimme huomanneet Tiibetiss\u00e4 ollessamme, ett\u00e4 olemme molemmat menossa Kaakkois Asiaan, joten olimme sopineet n\u00e4kev\u00e4mme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jossain. Meill\u00e4 oli edelleen saman tapaisin suunnitelmat, joten p\u00e4\u00e4timme jatkaa yhdess\u00e4 eteenp\u00e4in. Grace oli tosin jo ehtinyt ly\u00f6tt\u00e4yty\u00e4 yhteen brasilialaisen Latician kanssa, mutta p\u00e4\u00e4sin kolmanneksi koplaan.

<\/p>\n

Grace ja Laticia kyll\u00e4styiv\u00e4t Vientianeen parissa tunnissa, joten l\u00e4hdimme heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Vang Viengiin. Vang Vieng on noin sata kilometri\u00e4 pohjoiseen Vientianesta. Bussimatka kesti suunnilleen nelj\u00e4 tuntia Laosin huonoja teit\u00e4 pitkin. <\/p>\n

Vang Vieng oli kauniissa paikassa. Sen l\u00e4pi virtaava joki puikkelehti jyrkk\u00e4sein\u00e4sten vuorien v\u00e4liss\u00e4 keskell\u00e4 tihe\u00e4\u00e4 viidakkoa. Suurin osa sinne tulleista turisteista ei kuitenkaan ollut tullut ihailemaan maisemia vaan laskemaan jokea traktorin sis\u00e4renkaalla ja vet\u00e4m\u00e4\u00e4n samalla p\u00e4\u00e4n t\u00e4yteen viinaa. T\u00e4t\u00e4 kutsuttiin tubingiksi. Itse kaupunki oli t\u00e4ynn\u00e4 l\u00e4nsimaalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita, joista puolessa py\u00f6ri taukoamatta frendit ja puolessa family guy. Suurimmasta osasta ravintoloita sai pienen \u00e4mp\u00e4rillisen jotain alkoholijuomasekoitusta kaupanp\u00e4\u00e4lle aterian kanssa. Paikassa oli jotain todella surullista, mutta samaan aikaan jotain aivan mielett\u00f6m\u00e4n hienoa!<\/p>\n

\"\"<\/a>

Tuubaamassa<\/p><\/div>Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 meni nopeasti. Koitimme tubingia, py\u00f6r\u00e4ilimme Vang Viengin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja vietimme aikaa baareissa. Olin kuullut, ett\u00e4 jossain kaupungin l\u00e4hell\u00e4 oli my\u00f6s hyvi\u00e4 kiipeilykallioita. Grace ja Laticia halusivat jo l\u00e4hte\u00e4 eteenp\u00e4in, joten p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 he l\u00e4htev\u00e4t edelt\u00e4 seuraavaan kaupunkiin ja min\u00e4 j\u00e4\u00e4n tutkimaan Vang Viengin kiipeilymahdollisuuksia.

<\/p>\n

En tiennyt tarkkaan miss\u00e4 kiipeilykalliot ovat. Netist\u00e4 l\u00f6ytyi kuitenkin sanalliset ohjeet kuinka niille p\u00e4\u00e4sisi. Piti menn\u00e4 kaksi kilometri\u00e4 joen vartta pohjoiseen, huuta vastarannalla olevalle lautturille, ett\u00e4 h\u00e4n vie joen yli ja jatkaa siit\u00e4 viisitoista minuuttia viidakon l\u00e4pi kohti edess\u00e4 olevaa vuorta. Painoin ohjeet tarkasti mieleeni ja l\u00e4hdin matkaan. En tied\u00e4 oliko minulla hyv\u00e4 tuuri vai mit\u00e4, mutta onnistuin jotenkin suunnistamaan eksym\u00e4tt\u00e4 p\u00e4\u00e4sein\u00e4m\u00e4lle. T\u00f6rm\u00e4sin tosin puolimatkassa it\u00e4valtalaiseen pariskuntaan, joka oli etsim\u00e4ss\u00e4 samoja kallioita, joten meit\u00e4 oli kolme tulkitsemassa h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 ohjeita.<\/p>\n

Kalliolla oli muitakin kiipeilij\u00f6it\u00e4. Juttelimme hetken heid\u00e4n kanssaan ja he kertoivat, ett\u00e4 jossain l\u00e4hettyvill\u00e4 oli toinenkin n\u00e4kemisen arvoinen kiipeilysein\u00e4m\u00e4. Se olisi kuulemma helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4. L\u00e4hdimme luottavaisin mielin seuraamaan meille n\u00e4ytetty\u00e4 polkua. Se kiemurteli kallion viert\u00e4, meni pensaikon l\u00e4pi ja puikahti lopulta metsikk\u00f6\u00f6n seuraten kuivunutta joenuomaa. Emme tietystikk\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n kiipeilypaikkoja, vaan eksyimme jonnekkin keskelle viidakkoa. <\/p>\n

Harhailimme pitkin viidakossa risteilevi\u00e4 polkua. Ylitimme joskus kuivuneen joenuoman ja joskus p\u00e4\u00e4dyimme aukiolle, jossa kasvoi banaanipuita. Yritin muistella onko Laosissa myrkyllisi\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja onko juuri Vang Viengin l\u00e4hell\u00e4 maamiinoja tai r\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 sirpalepommeja. It\u00e4valtalaisten ilmeet muuttuivat koko ajan vakavammiksi ja heid\u00e4n naurahduksensa v\u00e4kin\u00e4isemmiksi. Kun olimme harhailleet kolmetuntia viidakon uumenissa etsien kiipeilysein\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 olisi paras yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tubing-joki, ett\u00e4 tiet\u00e4simme edes suunnilleen miss\u00e4 olemme. P\u00e4\u00e4ttelimme, ett\u00e4 joen on pakko olla id\u00e4ss\u00e4. Otimme suunnan auringosta ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Tulimme riisipellon laidalle. K\u00e4velimme pellon reunaa ja ohitimme siell\u00e4 laiduntavan lehm\u00e4lauman. K\u00e4velty\u00e4mme jonkun aikaa pellolla, n\u00e4imme tutun n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 taloja. Se oli joen rannalla oleva kyl\u00e4, jonka l\u00e4pi olimme menneet menness\u00e4mme alussa p\u00e4\u00e4kiipeilykalliolla. Olimme taas kartalla.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Riisipeltoa ja vuoria<\/p><\/div>L\u00f6ysimme vihdoin takaisin alkupisteeseen toisten kiipeilij\u00f6iden luokse. He sanoivat, ett\u00e4 olimme menneet aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan jo heti alussa, ett\u00e4 etsim\u00e4mme sein\u00e4m\u00e4 oli vain parin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Saimme tarkempia ohjeita ja l\u00e4hdimme yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudestaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme, emmek\u00e4 eksyneet. Sain it\u00e4valtalaisista kiipeilyseuraa yhteisten koettelemustemme j\u00e4lkeen ja p\u00e4\u00e4tin j\u00e4\u00e4d\u00e4 Vang Viengiin kiipeilem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 seuraavaksikin p\u00e4iv\u00e4ksi.

<\/p>\n

T\u00f6rm\u00e4sin sin\u00e4 iltana Lindseyhin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00e4n tosin esitt\u00e4ytyi kaikille Laurenina, joten en ollut en\u00e4\u00e4 varma mik\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 oli oikeasti. H\u00e4n oli tullut sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Vang Viengiin ja etsi oopiumia joidenkin argentiinalaisten tyyppien kanssa. Sanoin etten tiennyt mist\u00e4 sit\u00e4 saisi, mutta ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 varmaan jostain l\u00f6ytyisi. He jatkoivat etsimist\u00e4 ja min\u00e4 menin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Tapasin h\u00e4net sattumalta seuraavanakin iltana. H\u00e4n oli juuri vet\u00e4issyt taikasienipirtel\u00f6n naamariin ja odotteli, ett\u00e4 se alkaisi vaikuttaa. H\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt etsim\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, joten h\u00e4nell\u00e4 oli selv\u00e4sti putki p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Min\u00e4 olin matkalla sy\u00f6m\u00e4\u00e4n taas, joten sovimme n\u00e4kev\u00e4mme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 baarissa, jos sienet eiv\u00e4t menisi liian tujusti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. S\u00f6in nopeasti illallisen ja l\u00e4hdin sovittuun baariin. Siell\u00e4h\u00e4n se Lindsey-Lauren istuskelikin iso kannabisjointti huulessa. Sienet eiv\u00e4t kuulemma olleet nousseet p\u00e4\u00e4h\u00e4n ollenkaan. Ne olivatkin olleet jotain perusruokasieni\u00e4. H\u00e4n varoitteli minua, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tulee helposti huijatuksi.<\/p>\n

Kiipeilin kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Vang Viengiss\u00e4. L\u00e4hdin sen j\u00e4lkeen Gracen ja Latician per\u00e4\u00e4n Luang Prabangiin. Sinne oli matkaa linnuntiet\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n yli satakilometri\u00e4, mutta tiess\u00e4 oli kuulemma maailman eniten mutkia sen pituuteen verrattuna. Sen huomasi. Matka kesti kahdeksan tuntia. <\/p>\n

Grace ja Laticia olivat ottaneet jo valmiiksi kolmen hengen huoneen Bho Pan Guest Housesta. Se sijaitsi Luang Prabangin keskustan l\u00e4pi menev\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4. Saavuin kaupunkiin hyviss\u00e4 ajoin kuudelta illalla. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt miss\u00e4 Bho Pan Guest House on. K\u00e4velin tien p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n kaksi kertaa ja kysyin ties kuinka monelta, ett\u00e4 miss\u00e4 hostellini sijaitsee, mutta Guest House ei vain ottanut l\u00f6yty\u00e4kseen. Menin lopulta kahden tunnin ihmettelyn j\u00e4lkeen sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ravintolaan, jossa oli ilmainen langaton netti. Onneksi Grace oli sattumalta tietokoneen \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja facebookissa. H\u00e4n korjasi, ett\u00e4 hostellin nimi ei olekkaan Bho Pan vaan Bou Pah. No ilmankos ei l\u00f6ytynyt… Oikean nimen avulla etsiminen oli huomattavasti helpompaa ja paikka l\u00f6ytyi nopeasti.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Laguunivesiputous<\/p><\/div>\n

Laticia l\u00e4hti takaisin Vientianeen parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4. Min\u00e4 ja Grace taas suunnittelimme menev\u00e4mme Laosin pohjoisosiin ja ylitt\u00e4v\u00e4mme sielt\u00e4 rajan Vietnamiin. P\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 ensin bussilla Nong Kiawiin, joka oli puolessa v\u00e4liss\u00e4 Luang Prabangia ja pohjoista raja-asemaa. Oikea bussiasema l\u00f6ytyi helposti, mutta bussi ei ollutkaan bussi vaan jonkinlainen lavataksin ja tuktukin v\u00e4limuoto. Auton lavan p\u00e4\u00e4lle oli laitettu katto ja sen sivuille hitsattu penkit. Noh, ei auttanut muu kuin kavuta lavalle ja varata paikat aivan edest\u00e4 siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 tuuli ei osuisi sinne niin kovana. Auton lava pakkautui t\u00e4yteen paikallisista ja lis\u00e4ksi kuljettaja nosti matkustajien v\u00e4liin keskelle lavaa mopon. Nelj\u00e4 tuntia, kovilla penkeill\u00e4, kylm\u00e4ss\u00e4 tuulessa ja ahtautuneena pompuissa heiluvan mopon viereen ei ollut sit\u00e4 parasta herkkua. Olimme t\u00e4ysin uupuneita p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme Nong Kiawiin.<\/p>\n

Nong Kiaw oli pieni kyl\u00e4. Siell\u00e4 oli kourallinen guest houseja, jotka toimivat samalla ravintoloina. Ymp\u00e4rist\u00f6 oli saman tapainen kuin Vang Viengiss\u00e4. Kyl\u00e4n keskelt\u00e4 meni joki ja ymp\u00e4rill\u00e4 kohosi jyrkk\u00e4sein\u00e4iset vuoret. Paikka oli n\u00e4kemisen arvoinen, mutta ei sinne olisi ollut j\u00e4rke\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 kovin pitk\u00e4ksi aikaa. Ajattelimme jatkaa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kohti rajaa Sam Noahiin. <\/p>\n

Tiesimme, ett\u00e4 Sam Noahiin menisi bussi, mutta jostain syyst\u00e4 kukaan ei oikein osannut kertoa mist\u00e4 ja milloin bussi l\u00e4htee ja mist\u00e4 voi ostaa lipun. Hetken lao-englanti-elekieli-ihmettelyn j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme kaverin, joka osasi puhua v\u00e4h\u00e4n parempaa englantia. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 bussi tulisi keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 yhdentoista ja kahden v\u00e4lill\u00e4 kyl\u00e4n keskell\u00e4 olevaan risteykseen. Jos se ei tulisi silloin, niin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 viiden ja seitsem\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 olisi toinen mahdollisuus. Tosin sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 bussia ei ainakaan tulisi, mutta huomenna tai ylihuomenna voisi ehk\u00e4 olla mahdollisuus. Teimme pikaisin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen l\u00e4hte\u00e4 takaisin Luang Prabangiin. Sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi ainakin pois.<\/p>\n

Luang Prabangiin menev\u00e4 bussi ei ollut t\u00e4ll\u00e4 kertaa autonlavaviritelm\u00e4 vaan ihan oikea minibussi. Ei se ollut kovin kummoinen minibussiksi, mutta olimme todella iloisia pehmeist\u00e4 penkeist\u00e4 ja siit\u00e4 ettei sis\u00e4\u00e4n tuullut. Riemuamme ei haitannut edes se, ett\u00e4 edess\u00e4mme istuneet kolme paikallista tytt\u00f6\u00e4 oksentelivat koko matkan ajan ikkunasta ulos vuorotellen. Matkakin kesti vain kaksi tuntia.<\/p>\n

L\u00f6ysimme Luang Prabangista matka-agentin, joka myy bussimatkoja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 suoraan Vietnamiin Hanoihin. Ostimme liput heti. Matka kest\u00e4\u00e4 24 tuntia. Toivottavasti bussi on hyv\u00e4…<\/p>\n