![\"\"](\"http:\/\/deivid.kapsi.fi\/wp-content\/uploads\/2010\/12\/DSC04450.jpg\" "\\"Tiibetin")
<\/a>Tiibetin vuoristossa oli my\u00f6s j\u00e4rvi\u00e4<\/p><\/div>Pidin itse\u00e4ni kovana j\u00e4tk\u00e4n\u00e4, kun olin selvinnyt Annapurnan perusleirille 4100 metriin. Sitten tajusin, ett\u00e4 koko Tiibet on keskim\u00e4\u00e4rin sill\u00e4 korkeudella. Noh ei muuta kuin trekilt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet vuoristotautil\u00e4\u00e4kkeet mukaan ja menoksi.
<\/p>\n
Seuramatkani Tiibetiin l\u00e4hti aamulla kello 5:45. Aurinko ei ollut viel\u00e4 noussut, kun k\u00e4velin pitkin Kathmandun katuja kohti bussipys\u00e4kki\u00e4. Oli pime\u00e4\u00e4. Kaupungin s\u00e4hk\u00f6t olivat katkenneet viisitoistaminuuttia sitten. Olin joutunut pakkaamaan viimeiset tavarat rinkkaani otsalampun valossa. Saavuin hyviss\u00e4 ajoin pys\u00e4kille. Ainoat siell\u00e4 olevat ihmiset l\u00e4mmitteliv\u00e4t palavien roskien \u00e4\u00e4rell\u00e4 resuisissa vaatteissa. He eiv\u00e4t varmaankaan olleet tulossa Tiibetiin minun kanssani. Minun oli kylm\u00e4, joten menin l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n heid\u00e4n kanssaan.
<\/p>\n
Muu ryhm\u00e4 valui paikalle hiljalleen. Olin varma, ett\u00e4 joutuisin matkustamaan saksalaisen el\u00e4kel\u00e4isryhm\u00e4n kanssa, joista kukaan ei osaisi muuta kuin saksaa. Matkakaverini olivat kuitenkin nuoria, eik\u00e4 joukossa ollut kuin yksi saksalainen ja h\u00e4nkin puhui hyv\u00e4\u00e4 englantia. Bussimme tuli puolituntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ilmoitetusta ajasta. Kukaan ei kuitenkaan valittanut, sill\u00e4 se oli todella hieno luksusbussi Nepalin paikallisten j\u00e4lkeen. Tilaakin oli niin paljon, ett\u00e4 kaikille riitti kaksipaikkaa. Saimme sittenkin vastiketta rahoillemme.
<\/p>\n
<\/a>Turistibussi ja turistit<\/p><\/div>Tiibetiin ei saa vied\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta. Varsinkin Lonely Planet on kielletty, sill\u00e4 heti sen ensimm\u00e4isill\u00e4 sivuilla on Dalai Laman kirjoittama viesti ja historiaosiossa kerrotaan peittelem\u00e4tt\u00e4 Kiinan toteuttamasta kulttuurivallankumouksesta. Oppaamme sanoi, ett\u00e4 jos rajavartijat l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t laukusta Lonely Planet Tibetin, niin voi joutua takahuoneeseen erikoistarkastukseen ja pahimmassa tapauksessa ei p\u00e4\u00e4se ollenkaan rajan yli. Kirjan voisi kuitenkin yritt\u00e4\u00e4 salakuljettaa vaatteiden alla, sill\u00e4 rajalla tarkastetaan yleens\u00e4 vain laukut. En saanut koko kirjaa mahtumaan huomaamattomasti housuihini tai paitani alle, joten revin siit\u00e4 muutamia hy\u00f6dyllisimpi\u00e4 sivuja ja taittelin ne taskuihini.
<\/p>\n
Rajalla meid\u00e4t j\u00e4rjestettiin jonoon oppaan listan mukaan. Passimme ja viisumimme tarkastettiin ensin j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja laukkumme l\u00e4pivalaistiin. Seuraavaksi jonotimme tarkastuspisteelle, jossa rajavartijat avasivat ja tutkivat pakaasimme k\u00e4sin. Sen j\u00e4lkeen jonotimme luukulle, jossa passimme ja viisumimme tarkastettiin uudelleen. Laukut l\u00e4pivalaistiin viel\u00e4 toistamiseen ja samalla piti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 passi viel\u00e4 kolmannen kerran. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen meid\u00e4t p\u00e4\u00e4stettiin vihdoin Tiibetiin. Opas oli oikeassa, vaatteita ei tutkittu ollenkaan, joten sain viety\u00e4 repim\u00e4ni sivut vaikeuksitta rajan yli.
<\/p>\n
<\/a>Kyl\u00e4 kuumaisemassa<\/p><\/div>Siin\u00e4 miss\u00e4 Suomi on mets\u00e4\u00e4 Tiibet on vuoristoa. Siell\u00e4 ei kasva puita eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan kasvillisuutta n\u00e4in talvella. Kes\u00e4isin kaikki on kuulemma vihre\u00e4\u00e4, mutta nyt maisema oli kuin kuun kamaralta. Ruskeita hiekkakukkuloita ja vuoria silm\u00e4n kantamattomiin. Rakennukset ja joet n\u00e4yttiv\u00e4t surrealistisilta t\u00e4llaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.
<\/p>\n
Tiibet oli my\u00f6s hyvin kylm\u00e4. Ei sin\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 ulkol\u00e4mp\u00f6tila olisi liian alhainen. Se pomppi jossain -5 ja 5 asteen v\u00e4lill\u00e4. Se ei ole mit\u00e4\u00e4n Suomen talviin tottuneelle. Tiibetil\u00e4iset rakentavat talonsa kuitenkin kuten Nepalilaiset eli ikkunoissa on poikkeuksetta parin sentin raot. Huoneissa oli \u00f6isin yht\u00e4 kylm\u00e4 ja yht\u00e4 tuulista kuin ulkona. S\u00e4ngyiss\u00e4 oli toki paksut peitot ja ekstraviltit, mutta ei se paljon lohduttanut, kun naamaan puhalsi koko ajan -5 asteinen puhuri. Yritin nukkua v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4 kokonaan peiton alla, mutta happi loppui viel\u00e4 tavallistakin nopeammin ohuessa ilmassa. Parin j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n y\u00f6n j\u00e4lkeen rupesin rakentamaan huovista ja lakanoista teltan s\u00e4nkyni ymp\u00e4rille.
<\/p>\n
<\/a>T\u00e4ss\u00e4 oli joskus luostareita<\/p><\/div>Matkustimme luksusbussillamme kohti Tiibetin p\u00e4\u00e4kaupunkia Lhasaa. Y\u00f6vyimme matkan varrella olevissa pikkukaupungeissa ja pys\u00e4hdyimme kaikissa mahdollisissa turistin\u00e4ht\u00e4vyyksiss\u00e4. K\u00e4vimme ties kuinka monessa luostarissa ja pys\u00e4hdyimme ties kuinka monessa tien mutkassa, josta pystyi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n mt everestin lumisen huipun. Kaukaisuudessa pilkottavat vuoret eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4neet minua Annapurna trekin j\u00e4lkeen, mutta luostareissa oli mielenkiintoista. Tiibetin luostareissa on paljon budhien kuvia ja paikalliset lahjoittavat sinne rahaa ja voita. Osa voista poltetaan altterien edess\u00e4 eli annetaan jumalille ja osan sy\u00f6v\u00e4t munkit. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin, ett\u00e4 suurin osa luostarien rakennuksista ja sisustuksesta oli tuhottu kulttuurivallankumouksessa ja ett\u00e4 oppaamme ei olisi saanut kertoa meille mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4. Luostareissa on kuulemma kiinalaisia vakoilijoita, jotka kuuntelevat mit\u00e4 oppaat kertovat turisteille, joten opas oli hyvin varovainen milloin kertoi mit\u00e4kin. Jossain luostarissa oli ollut ennen 10 000 munkkia, mutta nyt oli en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 vain noin 1000. Kun kysyimme, mit\u00e4 heille oli tapahtunut, oppaamme vastasi empien, ett\u00e4 osa oli muuttanut muualle ja osa oli … noh, kuollut.
<\/p>\n
P\u00e4\u00e4simme Lhasaan viiden p\u00e4iv\u00e4n bussimatkan j\u00e4lkeen. Kaupunki oli t\u00e4ynn\u00e4 sotilaita. Jokaisessa kadunkulmassa oli joko valvontakamera tai muutama vartija rynn\u00e4kk\u00f6kiv\u00e4\u00e4rin kanssa mellakkapoliisin varustuksessa. Heist\u00e4 ei saanut ottaa kuvia, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Siell\u00e4 oli my\u00f6s paljon ihmisi\u00e4, jotka olivat tulleet pikkukylist\u00e4 rukoilemaan ja harjoittamaan uskontoaan. He k\u00e4veliv\u00e4t my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri hotellimme vieress\u00e4 olevaa Jokhang-temppeli\u00e4 ja rukoilivat siten, ett\u00e4 laskeutuivat aina v\u00e4lill\u00e4 maahan vatsalleen. Pikkukylist\u00e4 tullut v\u00e4ki oli todella persoonallisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. He olivat lis\u00e4ksi hyvin kiinnostuneita meist\u00e4 ja monet j\u00e4iv\u00e4t tuijoittamaan niin ihmeiss\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00f6rm\u00e4siv\u00e4t katutolppiin tai meinasivat kaatua roskakoreihin.
<\/p>\n